Miksi rotukissa maksaa?

Tämä on ajankohtainen aihe jälleen, koska olen hankkimassa kolmatta rotukissaa. Itse otin aikanaan selvää mikä rotukissassa maksaa ja ajattelin nyt kirjoittaa siitä blogiinkin niille joille se on vielä hämärän peitossa.

Aloin jälleen vuosien jälkeen haaveilla kissasta vuonna 2012, kun ensimmäisestä omasta maatiaiskissastani oli vuosia aijemmin aika jättänyt. Harkitsin aikuisen kissan tai kissanpennun ottamista löytöeläin yhdistykseltä, mutta äitinä halusin varmistua kissojen taustoista ja ennakoida kissan käytöstä lasteni lähellä. Tämä ei olisi ehken ollut löytökissojen kohdalla mahdollista. Halusin sosiaalisen koko perheen kissan ja tärkeää oli, että kissa sopisi lapsiperheeseen, eikä stressaantuisi lapsista, hälinästä ja käsittelystä. Joten rauhaa rakastavaa rotu ei tullut kysymykseenkään. Päädyin burmankissaan sillä useissa lähteissä, kuten kissanäyttelyssä, kirjoissa, kissaliitton ja rotukissayhdistyksen sivuilla kehuttiin burmaa sosiaaliseksi koirakissaksi, joka sopii erinomaisesti lapsiperheeseen. Tällaisia rotuja on varmasti montaa muutakin, mutta puolueellisuus syntyi siten, kun vierailin ystäväni luona usein silittelemässä hänen suklaa burmiaan ja ihastuin rotuun. Ja kun näin kissanäyttelyssä upean, kookkaan ruskean burma kollin, tiesin että siinä se on! Eikä minun ole tarvinnut pettyä, burma on mitä sosiaalisin, kiltein ja ihmisrakkain rotu!

Hinta tietenkin kiinnosti, sillä en tiennyt olisiko minulla varaa moiseen ihanuuteen. Siksi päätin ottaa asiasta selvää miksi ihmeessä rotukissa maksaa niin paljon eli mitä minä sillä rahalla saan:

• sen luontoisen ja juuri sen näköisen kissan kun olen halunnut
• sosiaalisen, hyvin kohdellun ja käsitellyn sisäsiistin pennun
• kasvattajan tuen ongelmatilanteissa, apua myös jos kissasta tulee luopua
• mukavan harrastuksen ihanien kissojen ja kissaihmisten parissa
• rakkaan perheenjäsenen 

Ja mistä minä sitten rotukissassa maksan:

Kasvattajaksi ei voi ryhtyä kuka vain, sitä varten käydään maksullinen kasvattajakurssi ja rekisteröidään maksullinen kasvattajanimi, sekä solmitaan kasvattajasopimus Kissaliittoon. Kasvattaja sitoutuu noudattamaan Kissaliiton sääntöjä ja hyvä kasvattaja kasvattaa kissojaan vastuuntuntoisesti ja pitkäjännitteisesti. Kasvattajalla tulee luonnollisesti olla hyvä rotumääritelmän tuntemus ja kissan terveystieto, sekä hänellä on tieto ja taito hoitaa kissaemo ja pennut tiineydestä luovutusikään eli vähintään 12 viikon ikään saakka.

Seuraavaksi kasvattaja hankkii itselleen ensimmäisen kantaemon ja/tai -isän pennuilleen ja maksaa näistä toiselle kasvattajalle. Jalostukseen valitut kissat ovat geeniperimältään arvokkaita ja rotumääritelmältään pentueen parhaimmat. Siksi jalostuskissoista ja pentueista maksetaan vakuutusta. Pentueet ovat tarkkaan harkittuja, joissa sukusiitoksen tulisi olla parhaimmillaan 0%. Siitoskollia tai -emää ei tulisi käyttää mielellään muutamia kertoja enempää, sillä on haastavampaa löytää jalostuskissoja uusia pentueita varten jos useissa sukulinjoissa esiintyy tätä tiettyä kissaa paljon eli sukusiitosprosentti nousee. Tällöin myöskään emän/kollin mahdolliset piilevät sairaudet eivät leviä liian laajalle rodun kantaan.

Geenipoolin supistuessa kasvattajat ostavat uusia jalostuskissoja ulkomaisilta kasvattajilta kasvatettavakseen. Toisinaan ainakin burmankissoja tuodaan ihan Thaimaasta kotiseuduiltaan saakka ja nämä maatiaisburmat testataan perimältään burmiksi ennen tuontia. Tuontikissa tuo Suomessa kasvatettavaan rotuun uutta geeniä, mutta sen Suomeen saamiseksi rahaa kuluu tuontikissan passiin, matkakuluihin, rekisteröintiin, eläinlääkärintarkastukseen, testaukseen siitosta varten (suomalaisiltakin kissoilta) ja rokotuksiin.

Kuva: Tanja Holopainen

Emän odotusaikakaan ei välttämättä suju odotusten mukaan ja eläinlääkäriä saatetaan tarvita kissan avuksi tai sektiota synnytyksen koittaessa. Komplikaatioiltakaan ei aina säästytä. Kun pennut sitten syntyvät, imettävä emo ja kasvavat pennut kuluttavat paljon ruokaa ja kissanhiekkaa. Pennut ja emä voivat myös herkästi sairastua, sen takia saatetaan tarvita jälleen eläinlääkäriä. Pentujen kasvaessa pesuaineitakin kuluu normaalia enemmän sillä kasvuympäristön tulee olla puhdas ja siisti. Pennut tarkastetaan eläinlääkärissä ja rokotetaan yhdesti, sillä emon vasta-aineet suojaavat pentua ja se on pennun elimistölle hellävaraisempi tapa. Ulkomaille myytävät pennut tai isoon laumaan kotiutuvat rokotetaan kahdesti. Ne madotetaan useasti, niille asennetaan mikrosiru ja pennut rekisteröidään. Jotkut kasvattajat luovuttavat pennut vasta viikoilla 14-16. Syynä tähän saattaa olla pennun varhaiskastraatio/sterilaatio tai pennun luovuttaminen ulkomaille. Tällöin pennun ostajan ei tarvitse muistaa kastroida/steriloida pentuaan ja se sisältyy pennun myyntihintaan. Varhaiskastraatio ei tutkimusten mukaan vaikuta pennun kehitykseen, mutta on hyvä muistaa, että operaatiossa on aina riskinsä, sillä nukutusaineet ja antibiootit ovat kemikaaleja joita pienen pennun elimistö ei välttämättä ole valmis käsittelemään madotusten ja rokotusten lisäksi. Varhaiskastroinnilla pyritään myös varmistamaan ettei kyseisen kasvattajan kissoja käytetä luvatta jalostukseen. Yleensähän operaatio suoritetaan kollille yli puoli vuotiaana ja naaraalle vasta ensimmäisen kiiman aikoihin n.4kk iässä ja sen kustannus jää tällöin luonnollisesti kissan uudelle omistajalle.

Rotukohtainen pentueen koko vaikuttaa usein suoraan kissan hintaan. Kissaliiton säännöissä on säädetty astutusväli, jolla suojellaan emokissaa liialta pennuttamiselta. Siksi kalliimpia ovat ne rodut jotka synnyttävät pieniä pentueita eli yhdestä kahteen pentua kerrallaan. Tällainen rotu on luonnollisesti harvinaisempi, sillä niitä syntyy vuosittain vähemmän.

Kasvattaja suorittaa lisäksi astutusmaksut jokaisesta pennusta kollin omistajalle. Hyvä kasvattaja myös näyttelyttää kissojaan, jotta saa kasvateistaan rakentavaa  palautetta ja rotumääritelmän tuntemus säilyy hyvänä. Tämän vuoksi kasvattaja maksaa vuosittaiset rotukissayhdistysten jäsenmaksut, näyttelymaksut- ja -matkakulut ja rokotuttaa kissansa säännöllisesti, jotta saa näyttelyttää kauniita kissojaan. Maksan siis myös kasvattajan asiantuntemuksesta ja työstä rodun eteen.

Kuva: Päivi Salmi

Kasvatuksen suorista ja epäsuorista kuluista voit lukea lisää euromääräisinä TÄÄLTÄ

Ja kun rotukissasta maksaa useita satasia tai jopa tuhansia, on se harvoin hetken mielijohteen hankinta! Jäiköhän jotain vielä puuttumaan?

Ai niin...rakkaudesta kissoihin <3

Siispä suuret kiitokset ihanista ja suurenmoisista kissoista ja kaikesta tuesta Shu-Shun kissalaan, sekä AuroraAustralis kissalaan!

Burman 10 väriä

Rodussa esiintyy useita värejä. Alun perin Amerikassa sallittuja värejä oli vain yksi, eli:

• ruskea (sable US) (seal Uusi-Seelanti)

Ruskea

Kolme muuta väriä jalostettiin 50-luvulla:

• sininen
• suklaa (champagne)
• lila (platinum) on muunnos ruskeasta ja suklaasta.

Suklaa

Muut uudemmat muunnokset 60-luvulta on hyväksytty vain Euroopassa:

• creme
• punainen 

Sekä kilpikonnamuunnokset 1970-luvulta:

• ruskeakilpikonna
• sinikilpikonna
• suklaakilpikonna
• lilakilpikonna 

Yhdysvalloissa näitä kuutta viimeksi mainittua väri muunnosta kutsuttiin Malayan-kissoiksi. Ne arvosteltiin aikanaan erikseen ruskeista, suklaista, sinisistä ja liloista burmista. Kuitenkin näissä kaikissa värityksissä vartalon alapuolen väri on vaaleampi kuin selän ja jalkojen. Valkoista eikä kuvioita sallita missään värissä.

Uusia burmankissan väri muunnoksia on kokeellisesti kehitetty Uudessa-Seelannissa, kuten:

• cinnamon
• fawn
• caramel
• apricot 
• yllä mainittujen kilpikonna muunnokset

En edes alkanut värejä suomentamaan, kun en tiedä mitä ne suomeksi virallisesti olisivat. Uusin värimutaatio on syntynyt kokeellisessa jalostuksessa Uudessa-Seelannissa joka alkoi v. 2007. Väri on nimeltään russet. Väri on tumma ja haalistuu kissan kasvaessa jolloin oranssi sävy jää jäljelle. Jännä nähdä hyväksytäänkö näistä jokin tulevaisuudessa.

Omat lemppari värit ovat ruskea, suklaa ja lila. Kohta koko trio onkin kasassa <3

Kisulle nimi!

Miten vaikeaa onkaan keksiä lilalle kissalle osuvaa nimeä! Ja varsinkin lilalle kollille. Mochan ja Milon nimethän tulevat juomista ja alkavat molemmat M-kirjaimella. Lilaa juomaa joka alkaa M-kirjaimella ei taida olla olemassakaan. Olen siis kahlannut nettiä ja pähkäillyt pääni puhki mikä olisi tulevalle pennulle se sopiva nimi.

Tässä kuvasarjassa näkyy muuten hyvin miten isä ja tytär ovat saman näköisiä:

Milon perusilme :)

Sheena-tytär samalla ilmeellä :) Kuva: Päivi Salmi

Ja pakollinen söpöstely kuva perään:

Tässä kolmannen polven korvat eivät ole vielä kääntyneet taaksepäin :D

Aluksi mietin olisiko nimeksi sopinut Kingi tai Kissus (Shu-shun Kuningaskissus), mutta eräs vahva nimi ehdokas mielessä kyllä on ja tietenkin se alkaa M-kirjaimella vaikka juoma se ei ole :) Niin pitkälle ei mielikuvitus riittänyt, joten kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan, jotka sopivat Mochan ja Milon kanssa yhteen.

Äitiysloma :)

No, onhan sitä järjestettävä mammalomaa tulevaa perheenlisäystä varten :) Vaikkakin viikko myöhässä...

En halunnut jättää pentua yksin kotiin ekoina päivinä, joten mies on päivystänyt kotona alkuviikosta vapaa päivänsä. Onhan se pennulle iso muutos ja sopeutuminen, kun joutuu jättämään kerta heitosta emon ja sisarukset, koti vaihtuu ja on uusi henkilökunta, tuoksut ja äänet. Viikon päivät suunnittelin pitäväni lomaa tämän viikon lauantaista alkaen (lasten syysloma samaan aikaan), pääsen mukavasti samalla tutustumaan tulokkaaseen paremmin.

Hienostihan meillä sitten onkin mennyt, Mocha oppi heti vessan paikan, mutta ruoka ei oikein ekana päivänä maistunut. Hämmentyneen oloinen pentu toki oli, naukui määki välillä eteisessä, mutta tuli heti luokse kun kutsuttiin. Tutkiskeli reippaasti uutta kotiaan, mutta oli hiukan varautuneen oloinen. Rennosti nukkui päikkäreitä kuitenkin vuorotellen kaikkien sylissä. Paljon tietysti leikittiin kaikilla uusilla leluilla. Eka yö meni vähän levottomasti, mutta rauhoittui hienosti nukkumaan kainalooni :)

Toisena päivänä Mocha oli jo paljon rentoutuneemman oloinen, tutki paikkoja uteliaammin ja kuljeskeli ympäri asuntoa. Burman luonne on tullut selkeämmin esille, hakeutuu jatkuvasti seuraan ja syliin, tulee mukaan vessaan, kylppärissä odottelee suihkussa kävijää ja aamulla osallistuu meikkaukseen ja on kova juttelemaan eli ilmoittaa myös vessahädästä. Nyt jo ruokakin maistuu, uusista maisteluista lisää myöhemmin...

Iltaisin aina viirottaa ja juoksee karvat pystyssä, selkä köyryssä pitkin seiniä :D Joka yö on sitten käperrytty mamin kainaloon nukkumaan aamuun asti.

Masu täynnä on hyvä nukkua :)

Ihanaa kissan elämää <3

Hurmaava burmani :)

Ihanuus kotiutui <3

Mocha nimeltään, tämä ruskea burmani siis!

Burmankissan perinnöllisiä sairauksia

Kaikilla kissaroduillahan on perinnöllisiä sairauksia. Kuulin kasvattajalta, että burmankissoilla on perinnöllisenä sairautena mm. erilaiset silmävaivat. Lueskelin netistä asiaa ja löysin asiasta tällaista tietoa Kissaklinikka Felina-sivustolta.

• Silmämunan kokoon vaikuttava perinnöllinen silmien ja kallon kehityshäiriö tavataan burmilla
• Silmäluomien perinnöllistä alikehittyneisyyttä tavataan myös burmilla
• Toisinaan kyynelrauhanen voi "pullahtaa" näkyviin silmän sisänurkassa ja vilkkuluomi taittuu ulospäin. Taittuminen näkyy punaisena pallona silmän sisänurkassa ja ilmiötä kutsutaankin nimellä cherry eye eli kirsikkasilmä. Burmat ovat tämän ongelman suhteen yliedustettuina
• Kyynelrauhasen toimimattomuus aiheuttaa silmän kuivumisen ja sarveiskalvo samentuu jolloin eläin sokeutuu. Kuivasilmäisyyttä tavataan burmilla
• Burmilla esiintyy kyynelkanavan alaluomen puoleisen aukon (punctan) puutosta, jolloin kanava on olemassa , mutta aukko alaluomen sisänurkassa on ohuen kalvon peittämä
• Dermoidit (karvatupsut) voivat esiintyä myös sarveiskalvon alueella, jolloin ne haittaavat näkemistä ja altistavat silmän krooniselle ärsytykselle. Ongelma esiintyy burmilla

Totta kai nämä kuulostavat ikäviltä vaivoilta, mutta valveutuneena tulevana kissanomistajana haluan olla tietoinen myös kissan mahdollisista sairauksista.
Edelleen mietinnän alla on siis vakavasti kissavakuutuksen ottaminen, josta jo aikaisemmin kirjoitin blogissani postauksessa Vakuutus kissalle?

Koti kuntoon

Eli kotia kissaystävälliseksi. Kyllä muuten on siivottu ja nippeleitä ja nappeleita laitettu nurkista paikoilleen ja roskiin. Kasvattajalla on myös lapsia, joten pennut tutustuvat onneksi Lego-palikoihin ja muuhun pieneen tyttöjen tilpehööriin jo ennen kotiutumista.

Johdot pitäisi laittaa paremmin piiloon ja ostinkin sitä varten johtoletkua ja pitää muistaa ottaa puhelimen laturit heti latauksen jälkeen seinästä jos osuu "johdon pureskelija" meille.

Ystävä antoi vinkin kissantarvikkeiden hankkimisesta, Biltemassa on kuulema kivasti lemmikeille tarvikkeita edullisesti. Kävinkin nettisivuilla katsomassa tuotteita ja löytyi tällaiset ruokakupit:

Nämä ovat emalipintaiset joten mietin onkohan niiden puhdistus teräsastiaan verrattavissa hankalampaa? Olin yllättynyt Bilteman valikoimasta ja edullisista hinnoista.

Ja pyöräytettiinpä olohuoneessakin järjestystä, jotta arvon pikku-herralle saadaan pennulle sopiva pienempi kiipeilypuu:

...ikkunanäköalalla ja siitä sujuvasti kun katsoo olkansa yli niin voi seurailla kaloja akvaariosta tai hypätä lämmittelemään akvaarion lampun päälle. Kissan näkövinkkelistä ajateltuna aika luksusta :) Kissan kiipeilypuut ovat Peten koiratarvike.com 20% alennuksessa! Kannattaa käydä rekisteröitymässä kanta-asiakkaaksi niin saat toimituksen ilmaiseksi!

Sijoituskissako?

Olin punninnut kaikenlaisia vaihtoehtoja kissan suhteen eli otettaisiinko meille pentu-, aikuinen- vai sijoituskissa. Katselin kasvattajia netistä ja totesin, että aikuisia kissoja ei oikein ollut tarjolla ja soitin eräälle kasvattajalle ihan vain kysyäkseni pennuista, niin minulle yllätyksekseni tarjottiin sijoituskissaa. Olin jotenkin ollut siinä uskossa ettei sijoituskissaa tarjota ellei ole jotain aikaisempaa kokemusta kyseisestä rodusta. Kuulosti tavallaan houkuttelevalta, mutta ajattelin ottaa asiasta selvää eli kysellä kokemuksia ensin sijoituskissojen omistajilta.

Sijoituskissojen omistajilta ensimmäisenä nousivat nämä kiima-asiat eli naaraskissallahan on kiima vähän väliä ja kollikissalla jatkuvasti ja sitä mouruamista ei taideta jaksaa kuunnella... Naaraskissoille on kyllä e-pillereitä, joillekin ne saattavat aiheuttaa käytöshäiröitä ja jotkut naaraat juoksevat niistä läpi eli ovat kiimassa joka tapauksessa. Kolleille puolestaan voidaan asentaa hormonisiru joka toivottavasti hillitsee kollin kiimaa ja merkkailu intoa.

Toinen asia on se, että kissan haltija eli sijoituskoti ja kasvattaja eli kissan omistaja ovat aikalailla "naimisissa" sijoituskissan sopimusajan. Eli hyvä suhde kasvattajan kanssa ja samat näkemykset ovat kullan arvoisia.

Myös se kolmantena asiana, että kasvattaja ymmärtää sijoitusperheen elämäntilanteen kuten: yksin elävä kasvattaja vs. perheellinen sijoituskoti. Tässäkin voi tulla kaikenlaisia yhteentörmäyksiä...

Sijoitusopimuksia voi olla monenlaisia. Naaraalla se saattaa tarkoittaa 1-2 pentuetta tietyn ajan sisällä, kollilla tietty määrä astutuksia, tiettyyn ikään mennessä. Sopimuksen täytyttyä kissan omistus siirtyy kasvattajalta haltijalle. Sijoituskissasta kasvattaja voi pyytää maksua korkeintaan puolet kissan hinnasta, joka sitten palautetaan sopimuksen täytyttyä. Sopimuksen ehdoissa kannattaa olla tarkkana ja mitäs sitten jos kissa vaikka kuolee tai ei tule tiineeksi tai ei löydy sopivaa naaraskissaa astutettavaksi? Näitä sopimuksia löytyy kissaliiton sivustolta.

Ja toki, koska kissan omistaja on sen kasvattaja, hän haluaa seurata kissansa kuntoa ja hyvinvointia, tulla käymään katsomaan kissaansa, määritellä mahdollisesti mitä kissan tulee syödä ja tuo tullessaan kissalle ruokaa, sekä käyttää kissaa todennäköisesti näyttelyissä. Jotkin kasvattajat haluavat, että naaraskissa synnyttää kissat kasvattajan luona eli, onko kissan sijoitusperhe valmis luopumaan kissastaan jopa 4 kk ajaksi tai toisaalta kasvattamaan pennut sijoituskodissa? Pennuissa on kova kasvatustyö, joka silti on varmasti ihana ja antoisa kokemus, mutta monen kissan ruokkiminen ja hiekat tulevat kalliiksi ellei sitten kasvattaja osallistu näihin kustannuksiin - yleensä kuitenkin luonnollisesti osallistuu, sekä maksaa eläinlääkärikäynnit, sirutuksen, rokotukset, madotukset ja rekisteröinnin.

Ensimmäiseksi kissaksi päätin kuitenkin ottaa ihan lemmikkikissan, tämän pennun pitäisi olla ihan näyttelytasoinen, lemmikkitasoisia eli kissoja joilla on joku virhe, kuten mm:

• häntä knikki eli koukkuhäntä
• rintalastassa koukku tai painunut rintakehä
• kivesvika
• napatyrä
• tai muita rotumääritelmän poikkeavuuksia

Lemmikkitasoiset ovat yleensä hieman edullisempia, kuin näyttelytasoiset. Jotkin kasvattajat eivät erottele kissoissaan näitä tasoja ja kaikki kissat myydään samaan hintaan, mutta näyttelytasoisellekin kissalle saattaa ilmestyä jokin vika vasta aikuisiällä. Tämän kisun olisi tarkoitus mennä ensimmäiseen näyttelyynsä jo joulukuussa, katsotaan millainen ura siitä urkenee :) Muussa tapauksessa saa olla perheen maskottina ja lemmikkinä, siitoskäyttöön en ajatellut tätä kisua käyttää. Kissaa ostaessa kannattaa tarkistaa saako kissaa ylipäätään käyttää siitokseen, jos on sellaista suunnitellut. Useat kasvattajat kieltävät siitoskäytön kissoillaan.

Jos ja kun :) otan toisen kissan, saattaisin jopa harkita, että ottaisin kissan sijoitukseen. Olisi mukavaa kokea ja "kokeilla" kissan kasvattajan arkea.

Onko teillä lemmikki- vai sijoituskissoja? Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia!

Kissattomasta kissan omistajaksi :)

Varausmaksu on nyt maksettu, mutta lapsille en ole vielä kertonut. Kissa saapuu kotiin vasta syksymmällä ja odottavan aika on tunnetusti pitkä! Parille kaverille uskalsin jo hehkuttaa ja miehelle näytin kuvia tulevasta perheen lisäyksestä.

Tämä on niin hellyyttävä kuva kuin vain voi olla! Miten 3 viikkoinen kissanpentu voikaan olla niin ihanan-avuton-reppana-pötkylä? Tässä tuleva ruskea, pikku-poika burmani:

Nyt täytyy tietysti painua ostoksille, uusi vauva tarvitsee paljon tarvikkeita! Tarpeellisia ja varmasti myös tarpeettomiakin :)

Painostus tuotti tulosta!

Todellakin, aikani marmatettua, sain kuin sainkin tahtoni läpi! Meille todellakin saa tulla kissa. Varovaisin ajatuksin otin burmakissan kasvattajaan viikon jälkeen uudelleen yhteyttä ja kyselin olisiko pentuja vielä vapaana. Kuulinkin, että ruskeat pennut ovat edelleen vapaana ja kasvattaja ehdotti pennun varaamista, sillä seuraavana päivänä oli joku tulossa vielä pentuja katsomaan. Ihan meinasi otsalle hikikarpalot nousta, kun ajattelin että jos joku vie sen pienemmän ruskean ihanuuden, johon olin niin ihastunut.

Silti minä mietin "kissa-jarru" mietti yön yli niin kuin viisaat ihmiset tekevät, ja minä en tunnetusti ole kärsivällinen vaan ennemmin kaikki-mulle-heti-nyt-tyyppiä. Senpä takia nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ja heti aamulla säälliseen aikaan ilmoitinkin kasvattajalle ottavani burmakissan pennun, sen suosikkini :)

Burma sen olla pitää!

Olen totaalisen ihastunut kuitenkin burmankissoihin. Ei siitä pääse mihinkään. Kaksi burmaherraa on luikerrellut salakavalasti sydämeeni ja hurmannut minut täysin Sellainen täytyy nyt siis saada itsellekin. Burmankissan rotukuvaus kuuluu kissaliiton sivujen mukaan näin:

"Kun vain annat burman tulla luoksesi, kaikki muu järjestyy itsestään. Burma kiintyy uskomattomasti ihmiseensä ja kuvittelee itsekin olevansa ihminen. Pian tunnet olevasi palvottu, jos vain osaat ottaa sanomia vastaan. Burma osallistuu väsymättä kaikkiin askareisiin, olitpa sitten kylpemässä tai keittämässä.
Englantilaiset kutsuvat burmaa “koirakissaksi”. Burma kuljettaa nauhoja ja palloja loputtomiin. Yhtä lailla se ottaa vahdittavakseen perheen nuorimmaisen ja tulee loistavasti toimeen muidenkin lasten kanssa.
Burmasi antaa Sinulle viehkeytensä, koko hellyytensä ja toimintatarmonsa. Sinulta se odottaa kunnollista ruokaa, puhtautta, turkin sipaisua silloin tällöin ja iloista yhdessäoloa. Burmasi palvoo Sinua, olet sille koko maailma. Tutustut uuteen maailmaan, kun tutustut burmaasi."

Eräässä kissakirjassa burmakissaa kuvataan näin:
"Tällä poikkeuksellisen sosiaalisella, energisellä ja elämäniloisella kissalla on voimakas luonne, eikä se pelkää mitään. Tällä pikku "juttelijalla" on myös kova ääni, joka ei tosin ole yhtä käheä kuin siamilaisilla. Sosiaalisena olentona burma rakastaa seuraa ja inhoaa olla yksin. Helposti kiintyvä burma on myös lasten väsymätön leikkikaveri. Se kiintyy omistajaansa jopa siinä määrin, että on saanut lempinimekseen "koirakissa".

Kuulostaa hyvältä <3

Ihania burmakissan pentuja

Kyllähän minua varoiteltiin... "Jos menet katsomaan pentuja, niin se on menoa, on ne niin ihania" Pidin siis matalaa profiilia, en halunnut paljastaa innostuneisuuttani, sillä oli olemassa puolisoni: Herra kissa-jarru.

Pennut olivat tuolloin 3 viikkoa vanhoja, suloisia pikku pötkylöitä, silmät olivat juuri auenneet. Osa pennuista oli tuolloin jo varattuja, mutta oma suosikki värini on ruskea ja ruskeita pentuja oli vielä vapaana :)

Voi, ihanuudet <3 Nyt sitten kotiin jatkamaan painostusta ja tekemään lopullista päätöstä!

Naps with cats :)

Kissa on mitä parhain päiväuni kaveri, tällä videolla burmankissat nukkuvat ja vahtivat suloista vastasyntynyttä:

Hyvä luotto on ainakin vauvan vanhemmilla kissoihinsa, vaikka en kyllä ole kuullut koskaan, että kissa olisi todistetusti käynyt vauvan kimppuun..?

Kissakuume

Olen yrittänyt kutsua itseäni kissakyliin lievittääkseni tätä onnetonta kissakuumetta! Burma herroja kävin taas leikittämässä ja haastattelemassa omistajaa kissanelämästä. Kutsuin itseni myös entisen työkaverini luokse, kun ei oltu nähty aikoihin ja samalla pääsin tapaamaan kissa rouvaakin.

Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua kattien kanssa. Muistanpa sen itsekin ihan omasta takaa oman kissani kanssa, myös ikäviä juttuja, kuten:

• kissa merkkasi verhoihin
• kakat löytyivät lattialta astian vierestä tai muualta asunnosta -> siivoojan laiskuus!
• kissa raapi kaikki oven pielet pilalle
• kissa oli takertunut kynnestään ikkunanpieleen ja kynsi irtosi, koti näytti ihan teurastamolta!
• kissa karkasi huolimattoman eläinlääkärin luota, kahdesti! -> ikkuna oli siellä auki ja kissaa etsittiin hädissään viikkoja pitkin maita ja mantuja, sillä eläinlääkäriin oli kymmenien kilometrien matka!

Tässä näitä muutamia sattumia joita tuli mieleen... Mitä kaikkea teille on tapahtunut kissojen kanssa?

Suosikkejani

Kerran olen kissanäyttelyssä käynyt (tänä keväänä) ja katselin kissoja jo silloin sillä silmällä eli millainen kissa miellyttää silmää. Näyttelyissähän kissat eivät ole parhaimmillaan, ovat matkanneet autossa pitkänkin matkan ehkä, pelottaa, väsyttää ja on paljon muiden kissojen hajuja ja ääniä. Vähemmästäkin hermostuttaa!

Ystäväni oli myös mukana ja kertoili eri roduista sen mitä tiesi. Hänellä itsellään on kaksi burmankissaa joihin olen päässyt tutustumaan ja hoidellut, kun pariskunta on ollut reissussa, ihania kissaherroja!

Näyttelyssä viehättivät myös siamilainen ja muut itämaiset rodut. Kuulemani mukaan aktiivinen, erittäin äänekäs ja leimautuvat rodut, jonka seurana tulisi olla toinen kissa. Mutta jos ensin ottaa vain yhden kissan, niin ehkei ekaksi kissaksi sitten itämaista?