Sijoituskissako?

Olin punninnut kaikenlaisia vaihtoehtoja kissan suhteen eli otettaisiinko meille pentu-, aikuinen- vai sijoituskissa. Katselin kasvattajia netistä ja totesin, että aikuisia kissoja ei oikein ollut tarjolla ja soitin eräälle kasvattajalle ihan vain kysyäkseni pennuista, niin minulle yllätyksekseni tarjottiin sijoituskissaa. Olin jotenkin ollut siinä uskossa ettei sijoituskissaa tarjota ellei ole jotain aikaisempaa kokemusta kyseisestä rodusta. Kuulosti tavallaan houkuttelevalta, mutta ajattelin ottaa asiasta selvää eli kysellä kokemuksia ensin sijoituskissojen omistajilta.

Sijoituskissojen omistajilta ensimmäisenä nousivat nämä kiima-asiat eli naaraskissallahan on kiima vähän väliä ja kollikissalla jatkuvasti ja sitä mouruamista ei taideta jaksaa kuunnella... Naaraskissoille on kyllä e-pillereitä, joillekin ne saattavat aiheuttaa käytöshäiröitä ja jotkut naaraat juoksevat niistä läpi eli ovat kiimassa joka tapauksessa. Kolleille puolestaan voidaan asentaa hormonisiru joka toivottavasti hillitsee kollin kiimaa ja merkkailu intoa.

Toinen asia on se, että kissan haltija eli sijoituskoti ja kasvattaja eli kissan omistaja ovat aikalailla "naimisissa" sijoituskissan sopimusajan. Eli hyvä suhde kasvattajan kanssa ja samat näkemykset ovat kullan arvoisia.

Myös se kolmantena asiana, että kasvattaja ymmärtää sijoitusperheen elämäntilanteen kuten: yksin elävä kasvattaja vs. perheellinen sijoituskoti. Tässäkin voi tulla kaikenlaisia yhteentörmäyksiä...

Sijoitusopimuksia voi olla monenlaisia. Naaraalla se saattaa tarkoittaa 1-2 pentuetta tietyn ajan sisällä, kollilla tietty määrä astutuksia, tiettyyn ikään mennessä. Sopimuksen täytyttyä kissan omistus siirtyy kasvattajalta haltijalle. Sijoituskissasta kasvattaja voi pyytää maksua korkeintaan puolet kissan hinnasta, joka sitten palautetaan sopimuksen täytyttyä. Sopimuksen ehdoissa kannattaa olla tarkkana ja mitäs sitten jos kissa vaikka kuolee tai ei tule tiineeksi tai ei löydy sopivaa naaraskissaa astutettavaksi? Näitä sopimuksia löytyy kissaliiton sivustolta.

Ja toki, koska kissan omistaja on sen kasvattaja, hän haluaa seurata kissansa kuntoa ja hyvinvointia, tulla käymään katsomaan kissaansa, määritellä mahdollisesti mitä kissan tulee syödä ja tuo tullessaan kissalle ruokaa, sekä käyttää kissaa todennäköisesti näyttelyissä. Jotkin kasvattajat haluavat, että naaraskissa synnyttää kissat kasvattajan luona eli, onko kissan sijoitusperhe valmis luopumaan kissastaan jopa 4 kk ajaksi tai toisaalta kasvattamaan pennut sijoituskodissa? Pennuissa on kova kasvatustyö, joka silti on varmasti ihana ja antoisa kokemus, mutta monen kissan ruokkiminen ja hiekat tulevat kalliiksi ellei sitten kasvattaja osallistu näihin kustannuksiin - yleensä kuitenkin luonnollisesti osallistuu, sekä maksaa eläinlääkärikäynnit, sirutuksen, rokotukset, madotukset ja rekisteröinnin.

Ensimmäiseksi kissaksi päätin kuitenkin ottaa ihan lemmikkikissan, tämän pennun pitäisi olla ihan näyttelytasoinen, lemmikkitasoisia eli kissoja joilla on joku virhe, kuten mm:

• häntä knikki eli koukkuhäntä
• rintalastassa koukku tai painunut rintakehä
• kivesvika
• napatyrä
• tai muita rotumääritelmän poikkeavuuksia

Lemmikkitasoiset ovat yleensä hieman edullisempia, kuin näyttelytasoiset. Jotkin kasvattajat eivät erottele kissoissaan näitä tasoja ja kaikki kissat myydään samaan hintaan, mutta näyttelytasoisellekin kissalle saattaa ilmestyä jokin vika vasta aikuisiällä. Tämän kisun olisi tarkoitus mennä ensimmäiseen näyttelyynsä jo joulukuussa, katsotaan millainen ura siitä urkenee :) Muussa tapauksessa saa olla perheen maskottina ja lemmikkinä, siitoskäyttöön en ajatellut tätä kisua käyttää. Kissaa ostaessa kannattaa tarkistaa saako kissaa ylipäätään käyttää siitokseen, jos on sellaista suunnitellut. Useat kasvattajat kieltävät siitoskäytön kissoillaan.

Jos ja kun :) otan toisen kissan, saattaisin jopa harkita, että ottaisin kissan sijoitukseen. Olisi mukavaa kokea ja "kokeilla" kissan kasvattajan arkea.

Onko teillä lemmikki- vai sijoituskissoja? Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia!

Kissattomasta kissan omistajaksi :)

Varausmaksu on nyt maksettu, mutta lapsille en ole vielä kertonut. Kissa saapuu kotiin vasta syksymmällä ja odottavan aika on tunnetusti pitkä! Parille kaverille uskalsin jo hehkuttaa ja miehelle näytin kuvia tulevasta perheen lisäyksestä.

Tämä on niin hellyyttävä kuva kuin vain voi olla! Miten 3 viikkoinen kissanpentu voikaan olla niin ihanan-avuton-reppana-pötkylä? Tässä tuleva ruskea, pikku-poika burmani:

Nyt täytyy tietysti painua ostoksille, uusi vauva tarvitsee paljon tarvikkeita! Tarpeellisia ja varmasti myös tarpeettomiakin :)

Sisältöä elämään!

Kun harkitsin kissaystävän hankkimista, tiesin että:

• en koskaan tule tyhjään kotiin
• joku tulee aina häntä pystyssä eteisessä vastaan
• saan kaikkiin puuhiini seuralaisen halusin tai en :)
• saan ihanan ja pehmoisen unikaverin
• saan murhetta ja kyyneleitäkin jos jotain kurjaa sattuu
• siivoamista ja rahanmenoa on enemmän
• reissujen ajaksi on haastavaa saada kissalle hoitaja

Mutta ennen kaikkea saan elämääni rikkautta ja rakkautta!

Tarinoita eri kissarotujen takaa -> Kaipaatko elämääsi rikkautta ja rakkautta? Ota kissa!

Seuraamani kissablogi Tassunjälkiä sydämessä järjestää arvonnan jossa voi voittaa Juntuskorun ihanan hopeisen Lemmikkini-riipuksen. Arvontaan pääset TÄSTÄ.

Painostus tuotti tulosta!

Todellakin, aikani marmatettua, sain kuin sainkin tahtoni läpi! Meille todellakin saa tulla kissa. Varovaisin ajatuksin otin burmakissan kasvattajaan viikon jälkeen uudelleen yhteyttä ja kyselin olisiko pentuja vielä vapaana. Kuulinkin, että ruskeat pennut ovat edelleen vapaana ja kasvattaja ehdotti pennun varaamista, sillä seuraavana päivänä oli joku tulossa vielä pentuja katsomaan. Ihan meinasi otsalle hikikarpalot nousta, kun ajattelin että jos joku vie sen pienemmän ruskean ihanuuden, johon olin niin ihastunut.

Silti minä mietin "kissa-jarru" mietti yön yli niin kuin viisaat ihmiset tekevät, ja minä en tunnetusti ole kärsivällinen vaan ennemmin kaikki-mulle-heti-nyt-tyyppiä. Senpä takia nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ja heti aamulla säälliseen aikaan ilmoitinkin kasvattajalle ottavani burmakissan pennun, sen suosikkini :)

Burma sen olla pitää!

Olen totaalisen ihastunut kuitenkin burmankissoihin. Ei siitä pääse mihinkään. Kaksi burmaherraa on luikerrellut salakavalasti sydämeeni ja hurmannut minut täysin Sellainen täytyy nyt siis saada itsellekin. Burmankissan rotukuvaus kuuluu kissaliiton sivujen mukaan näin:

"Kun vain annat burman tulla luoksesi, kaikki muu järjestyy itsestään. Burma kiintyy uskomattomasti ihmiseensä ja kuvittelee itsekin olevansa ihminen. Pian tunnet olevasi palvottu, jos vain osaat ottaa sanomia vastaan. Burma osallistuu väsymättä kaikkiin askareisiin, olitpa sitten kylpemässä tai keittämässä.
Englantilaiset kutsuvat burmaa “koirakissaksi”. Burma kuljettaa nauhoja ja palloja loputtomiin. Yhtä lailla se ottaa vahdittavakseen perheen nuorimmaisen ja tulee loistavasti toimeen muidenkin lasten kanssa.
Burmasi antaa Sinulle viehkeytensä, koko hellyytensä ja toimintatarmonsa. Sinulta se odottaa kunnollista ruokaa, puhtautta, turkin sipaisua silloin tällöin ja iloista yhdessäoloa. Burmasi palvoo Sinua, olet sille koko maailma. Tutustut uuteen maailmaan, kun tutustut burmaasi."

Eräässä kissakirjassa burmakissaa kuvataan näin:
"Tällä poikkeuksellisen sosiaalisella, energisellä ja elämäniloisella kissalla on voimakas luonne, eikä se pelkää mitään. Tällä pikku "juttelijalla" on myös kova ääni, joka ei tosin ole yhtä käheä kuin siamilaisilla. Sosiaalisena olentona burma rakastaa seuraa ja inhoaa olla yksin. Helposti kiintyvä burma on myös lasten väsymätön leikkikaveri. Se kiintyy omistajaansa jopa siinä määrin, että on saanut lempinimekseen "koirakissa".

Kuulostaa hyvältä <3

Ihania burmakissan pentuja

Kyllähän minua varoiteltiin... "Jos menet katsomaan pentuja, niin se on menoa, on ne niin ihania" Pidin siis matalaa profiilia, en halunnut paljastaa innostuneisuuttani, sillä oli olemassa puolisoni: Herra kissa-jarru.

Pennut olivat tuolloin 3 viikkoa vanhoja, suloisia pikku pötkylöitä, silmät olivat juuri auenneet. Osa pennuista oli tuolloin jo varattuja, mutta oma suosikki värini on ruskea ja ruskeita pentuja oli vielä vapaana :)

Voi, ihanuudet <3 Nyt sitten kotiin jatkamaan painostusta ja tekemään lopullista päätöstä!

Naps with cats :)

Kissa on mitä parhain päiväuni kaveri, tällä videolla burmankissat nukkuvat ja vahtivat suloista vastasyntynyttä:

Hyvä luotto on ainakin vauvan vanhemmilla kissoihinsa, vaikka en kyllä ole kuullut koskaan, että kissa olisi todistetusti käynyt vauvan kimppuun..?

Kissakuume

Olen yrittänyt kutsua itseäni kissakyliin lievittääkseni tätä onnetonta kissakuumetta! Burma herroja kävin taas leikittämässä ja haastattelemassa omistajaa kissanelämästä. Kutsuin itseni myös entisen työkaverini luokse, kun ei oltu nähty aikoihin ja samalla pääsin tapaamaan kissa rouvaakin.

Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua kattien kanssa. Muistanpa sen itsekin ihan omasta takaa oman kissani kanssa, myös ikäviä juttuja, kuten:

• kissa merkkasi verhoihin
• kakat löytyivät lattialta astian vierestä tai muualta asunnosta -> siivoojan laiskuus!
• kissa raapi kaikki oven pielet pilalle
• kissa oli takertunut kynnestään ikkunanpieleen ja kynsi irtosi, koti näytti ihan teurastamolta!
• kissa karkasi huolimattoman eläinlääkärin luota, kahdesti! -> ikkuna oli siellä auki ja kissaa etsittiin hädissään viikkoja pitkin maita ja mantuja, sillä eläinlääkäriin oli kymmenien kilometrien matka!

Tässä näitä muutamia sattumia joita tuli mieleen... Mitä kaikkea teille on tapahtunut kissojen kanssa?

Vierailua kissalassa

Itämaisista roduista kiinnostuneena soitin kasvattajalle jolla on Orifame-kissala ja sainkin kutsun mennä tutustumaan rotuun. Minulla oli tietenkin kissanäyttelystä saamani ikävähkö ennakkokäsitys kissoista, mutta nämä kissathan olivat aivan ihania, lutuisia kotilemmikkejä. Eivät niitä karvat pystyssä olevia, sähiseviä ja suoraa huutoa huutavia näyttelykissoja!

Vietimme kivaa kissa-aikaa toista tuntia kissojen pyöriessä ympärillä, milloin sylissä, selällään ja kerjäten silityksiä. Yllättävän rentoa käytöstä kissoilta jopa lapsivieraita kohtaan. Kasvattajakin tuntui ihmettelevän. Maatiaisiin tottuneena ajatelin kissojen livahtavan ovikellon soidessa suoraan sängyn tai peiton alle piiloon! Kasvattajalla oli myös pentuja, ihania naamiovärityksen omaavia siamilaispentuja... Kiitokset Senjalle kutsusta ja kissojen esittelystä!

 Orifame-kissalan kuulumisista voit lukea heidän blogistaan.

Kissaliiton sivuilla luki siamilaisen luonteenpiirteistä näin:

"Luonteeltaan siamilainen on vilkas ja leikkisä. Se haluaa olla mukana kaikissa kodin puuhissa ja mieluiten keskipisteenä. Siamilaiskissa kiintyy ihmiseensä ja osoittaa avoimesti hellät tunteensa. Se on todellinen sylikissa, joka viettää yönsä mieluiten omistajansa kainalossa peiton alla."

Voi ihanuus, tulisiko meille kuitenkin siamilainen?

Suosikkejani

Kerran olen kissanäyttelyssä käynyt (tänä keväänä) ja katselin kissoja jo silloin sillä silmällä eli millainen kissa miellyttää silmää. Näyttelyissähän kissat eivät ole parhaimmillaan, ovat matkanneet autossa pitkänkin matkan ehkä, pelottaa, väsyttää ja on paljon muiden kissojen hajuja ja ääniä. Vähemmästäkin hermostuttaa!

Ystäväni oli myös mukana ja kertoili eri roduista sen mitä tiesi. Hänellä itsellään on kaksi burmankissaa joihin olen päässyt tutustumaan ja hoidellut, kun pariskunta on ollut reissussa, ihania kissaherroja!

Näyttelyssä viehättivät myös siamilainen ja muut itämaiset rodut. Kuulemani mukaan aktiivinen, erittäin äänekäs ja leimautuvat rodut, jonka seurana tulisi olla toinen kissa. Mutta jos ensin ottaa vain yhden kissan, niin ehkei ekaksi kissaksi sitten itämaista?

Rotuviidakko!

Rotuja riittää, mutta onneksi itselläni oli joitakin ominaisuuksia joita tulevalle kissalle haluaisin:

• sosiaalinen
• aktiivinen
• leikkisä
• lapsiperheeseen sopiva
• lyhytkarvainen
• sirohkon näköinen

...ja ihan vaan kissamainen kissa :)

Meillekö kissa, siis oikeestiko?!

Olen haaveillut jo pitkään kissaystävän hankkimisesta ja ihmettelin viimeksi eilen, miksen muuten aijemmin ole harkinnut asiaa. Elämä on aina vienyt, mutta nyt olisi hyvä ajankohta.

Kokemusta löytyy, onhan minulla ollut kissa, lapsuudesta saakka, joka sitten muutti mummolaani, koska muutin opiskelukaupunkiini kerrostaloon asumaan, eikä kissani enää sopeutunut vapaan elämänsä jälkeen sisäkissaksi. Tämä elämäni ensirakkaus, maatiainen, täysin valkoinen puolipitkäkarvani eli upeaan 18 vuoden ikään. Kissa muutti meille aikanaan vähän vahingossa: tarttui mukaan eräältä maatilalta kyläreissulla... Nyt en ole kissaa omistanut siis viiteen vuoteen ja kissakuume on kamala! Entäs sitten se valinta maatiainen vai rotukissa?!

Tällä kertaa ehkä ihan rotukissa ja muutama suosikkirotu on jo mielessä...