Malesian tuliaisia

Mies oli reissussa ja oli muistanut muun perheen lisäksi Mochaa tuliaisilla maapallon toiselta puolelta. Mocha sai siis paikallista kissanruokaa:

Mitä tässä nyt olen ehtinyt kissanruokiin tutustua niin monet märkäruoat varsinkin, taidetaan tuottaa Thaimaassa, Malesian naapurissa, missä tämäkin ruoka oli valmistettu. Tonnikala maku oli pateeta olomuodoltaan ja Mocha käväisi sitä nuolemassa, mutta suurin osa jäi kuppiin kuivumaan. Patee ei ole koskaan ollut Mochan herkkua. Makrilli maku taas sisälsi ihan oikeita kalanpaloja hyytelössä eli huomattavasti laadukkaampaa Whiskasia kuin täällä Suomessa. Se maistui paremmin kuin hyvin, hotkimalla meni alas! Tästä tuli ihan mieleen Cosman sardiinit.

Olenpa katsellut joskus burmankissan kasvattajia Malesiasta, siellä burmankissat maksavat n. 200-300€, kotimatka olisi vaan kovin kallis ja stressaava pennulle. Eikä koskaan varmasti tietäisi minkälaisilla kasvatusperiaatteilla ja sukulinjoilla kissat ovat syntyneet, enkä tiedä saisinko sieltä kovin luotettavaa sukutaulua ja tervettä kissaa mukaani. Kuvat myytävistä kissoista on usein otettu häkistä, jossa kissa vakituisesti asustaa, Malesiassa suositaan kissojen häkkikasvatusta. Jotkin kasvattajat saattavat antaa kissoille peräti yhden huoneen käyttöön, mutta harvemmin kasvatit elelevät perheen lemmikkeinä niin kuin meillä Suomessa.

Malesiassahan on paljon vapaana eläviä kodittomia kissoja, jonka mahdollistaa luonnollisesti ympärivuotinen lämmin ilmasto. Viidakosta löytää hyvin syötävää, mutta uhkana ovat tietenkin suuret käärmeet ja isommat pedot. Kissoja pidetään siellä myös lemmikkeinä ja viime reissullani minulle tarjottiinkin ihania naamiokissan näytti thai-kissalta vahinkopentuja mukaan, olisin ottanut jos se olisi ollut oikeasti mahdollista. Kissoja on talouksissa ihan hiiren pyytäjinä tietysti, rotat ovat siellä melkein kissan kokoisia :)

Kauneimpia näkemiäni maatiaisia on ollut juuri Malesiassa, ihanan siroja ja itämaisia ja joillakin oli jopa söpö tupsuhäntä! Loppuun pari kuvaa paikallisista katukissa maatiaisista, joita mies ruokki ja hoiteli kissanpentujen lisäksi. Taisi olla Mochaa vähän ikävä :D

Tuo värjätty paikallinen kissan kuivaruoka näyttää ihan rotanmyrkyltä!

Meillekö kissa, siis oikeestiko?!

Olen haaveillut jo pitkään kissaystävän hankkimisesta ja ihmettelin viimeksi eilen, miksen muuten aijemmin ole harkinnut asiaa. Elämä on aina vienyt, mutta nyt olisi hyvä ajankohta.

Kokemusta löytyy, onhan minulla ollut kissa, lapsuudesta saakka, joka sitten muutti mummolaani, koska muutin opiskelukaupunkiini kerrostaloon asumaan, eikä kissani enää sopeutunut vapaan elämänsä jälkeen sisäkissaksi. Tämä elämäni ensirakkaus, maatiainen, täysin valkoinen puolipitkäkarvani eli upeaan 18 vuoden ikään. Kissa muutti meille aikanaan vähän vahingossa: tarttui mukaan eräältä maatilalta kyläreissulla... Nyt en ole kissaa omistanut siis viiteen vuoteen ja kissakuume on kamala! Entäs sitten se valinta maatiainen vai rotukissa?!

Tällä kertaa ehkä ihan rotukissa ja muutama suosikkirotu on jo mielessä...