Malesian tuliaisia

Mies oli reissussa ja oli muistanut muun perheen lisäksi Mochaa tuliaisilla maapallon toiselta puolelta. Mocha sai siis paikallista kissanruokaa:

Mitä tässä nyt olen ehtinyt kissanruokiin tutustua niin monet märkäruoat varsinkin, taidetaan tuottaa Thaimaassa, Malesian naapurissa, missä tämäkin ruoka oli valmistettu. Tonnikala maku oli pateeta olomuodoltaan ja Mocha käväisi sitä nuolemassa, mutta suurin osa jäi kuppiin kuivumaan. Patee ei ole koskaan ollut Mochan herkkua. Makrilli maku taas sisälsi ihan oikeita kalanpaloja hyytelössä eli huomattavasti laadukkaampaa Whiskasia kuin täällä Suomessa. Se maistui paremmin kuin hyvin, hotkimalla meni alas! Tästä tuli ihan mieleen Cosman sardiinit.

Olenpa katsellut joskus burmankissan kasvattajia Malesiasta, siellä burmankissat maksavat n. 200-300€, kotimatka olisi vaan kovin kallis ja stressaava pennulle. Eikä koskaan varmasti tietäisi minkälaisilla kasvatusperiaatteilla ja sukulinjoilla kissat ovat syntyneet, enkä tiedä saisinko sieltä kovin luotettavaa sukutaulua ja tervettä kissaa mukaani. Kuvat myytävistä kissoista on usein otettu häkistä, jossa kissa vakituisesti asustaa, Malesiassa suositaan kissojen häkkikasvatusta. Jotkin kasvattajat saattavat antaa kissoille peräti yhden huoneen käyttöön, mutta harvemmin kasvatit elelevät perheen lemmikkeinä niin kuin meillä Suomessa.

Malesiassahan on paljon vapaana eläviä kodittomia kissoja, jonka mahdollistaa luonnollisesti ympärivuotinen lämmin ilmasto. Viidakosta löytää hyvin syötävää, mutta uhkana ovat tietenkin suuret käärmeet ja isommat pedot. Kissoja pidetään siellä myös lemmikkeinä ja viime reissullani minulle tarjottiinkin ihania naamiokissan näytti thai-kissalta vahinkopentuja mukaan, olisin ottanut jos se olisi ollut oikeasti mahdollista. Kissoja on talouksissa ihan hiiren pyytäjinä tietysti, rotat ovat siellä melkein kissan kokoisia :)

Kauneimpia näkemiäni maatiaisia on ollut juuri Malesiassa, ihanan siroja ja itämaisia ja joillakin oli jopa söpö tupsuhäntä! Loppuun pari kuvaa paikallisista katukissa maatiaisista, joita mies ruokki ja hoiteli kissanpentujen lisäksi. Taisi olla Mochaa vähän ikävä :D

Tuo värjätty paikallinen kissan kuivaruoka näyttää ihan rotanmyrkyltä!

Kiipeilypuun pystytys talkoot

Näin talvilomien aikaan tuli sukuloitua Etelä-Suomessa. Olin yhden päivän reissussa ja kieltämättä hermostutti, että kuinkahan Mocha pärjää ihan yksikseen. Jos Mochalla olisi ollut kissakaveri niin olisin ollut yön yli reissussa levollisin mielin, mutta seuraan tottuneen sisäkissan yksin jääminen huolestutti, vaikka eihän kissa kuulema ymmärrä ajan kulua. Mutta silti... Kuivaruokaa latasin kahteen kuppiin, märkäruokaa vähän ja vettä  tietysti myös, vaikka löytyyhän tuolta olohuoneen akvaariosta 300l vettä, josta Mocha valitettavasti mieluiten käy juomassa, liekö tuo virtaava ja kalanmakuinen vesi sitten parempaa?

Sukuloin siis vanhassa kotikaupungissani Porvoossa ja kävin siellä ensimmäisen kerran ihan paikan päällä Peten Koiratarvikkeesta hakemassa Mochan kiipeilypuun. Kun palasin kotiin oli vastaanotto hellyyttävää ja kova äänistä! Heti kun sain oven auki, alkoi välittömästi mahdoton maukuminen ja juttelu, ikkunallisen välioven takaa kurkisteli innokkaana maukuvan Mochan pää. Voitte varmaan vaan kuvitella, miten ihanalta ja hassulta toinen näytti. Hyvä ettei tullut oven läpi! Ensimmäinen tunti meni silitellessä ja sylitellessä jatkuvasti kehräävää Mochaa, joka otti kaiken menetetyn ajan ja silitykset takaisin silmin nähden ilahtuneena. Seuraavaksi tietysti täytettiin ruokakuppi, vaihdettiin vesi, siivottiin vessa ja sen jälkeen päästiin itse asiaan eli kiipeilypuun pystyttämiseen:

Simppeli juttu, tuumasi karvainen assistentti

Kokoaminen oli Mochasta erittäin kiinnostavaa ja koska olin harvinaisesti yksin kotona kokoamassa puuta, niin parhaat hetket jäivät kuvaamatta koska molemmat kädet olivat luonnollisesti puussa kiinni.

Assistentti riensi paikalle tarkistamaan ohjeita...

Pahoittelut epätarkoista kuvista, mutta tunnelma on tärkein :) Jännitystä tilanteeseen loi se, että Mocha hyppi puoliksi kootussa puussa ja irti roikkuvilla tasoilla vähän turhan innokkaana ja suunta on tietysti aina ylös päin.

Aina oksalle ylimmälle!

Vihdoin sain puun valmiiksi, tuon ylimmän osan ja käsien väsymisen takia ei kuitenkaan kannattanut hermojaan menettää, sillä lopputulos lämmitti meidän molempien mieltä. Mocha maastoutuu kiipeilypuun tasoihin täydellisesti, eipä voisi enempää olla saman väriset Mochan turkin kanssa.

Valmista tuli!

Loppuilta tietysti meni ihmetellessä uutta kiipeilypuuta, leikittiin ja syliteltiin!

Näyttelytunnelmia 7.12.13

Itseäni jännitti ensinnäkin sen lisäksi että olin ensikertalainen, että heräänhän aamulla varmasti ajoissa, sillä matkustin näyttelyyn muiden kyydillä, enkä ole sitten yhtään aamuihmisiä... En edes muista milloin olisin viimeksi herännyt noin aikaisin kuin lentokentälle lähtiessä! Kuopion matkaan aikaa meni 1½h, joka sujui Mochalta yllättävän hiljaisissa merkeissä, muutkin kanssamatkustajat ihmettelivät hiljaista burmaa :)

Näyttely järjestettiin Musti ja Mirri Areenalla jossa eläinlääkärin tarkastus oli klo 7.00-9.00 ja viimeinen puolituntinen on tietysti se ruuhkaisin, mutta jono eteni nopeasti ja ilmoittautuminen tapahtui siinä samalla, kätevää. Näyttely päättyisi viimeistään klo 18 ja ennen sitä luvatta poistuminen johtaa kilpailukieltoon! Arvostelut alkoivat klo 9.30 ja näyttely oli avoin yleisölle klo 10.00 alkaen.

Häkit oli numeroitu valmiiksi ja Mocha oli saman kasvattajan kissojen kanssa vastakkain, hyvä että oli tuttuja ympärillä. Seuraavaksi oli siis vuorossa häkin sisustaminen eli ensimmäisenä asensin verhot, sitten alusta pohjalle, maja kasaan ja hiekkalaatikko nurkkaan, kattoverkko paikoilleen, katon päälle vielä verho ja kissa häkkiin kotiutumaan. Häkkikupit olivat niin kätevät, että naapuri burmien omistaja ne nähdessään kävi omilleen ostamassa samantien samanlaisen, yläkerrassa oli nimittäin Musti ja Mirri kauppa avoinna.

Kaikki hajut ja äänet jännittää pientä!

Kissa arvostellaan seuraavan taulukon mukaan:

Pistetaulukko

Kokonaispistemäärä                                                                                                           100 pistettä

Pää	Muoto yleensä, nenä, leukaperät ja hampaat, otsa, leuka, korvien sijainti ja muoto	25 pistettä
Silmät	Muoto ja sijainti, väri	20 pistettä
Vartalo	Muoto, koko, luusto, jalkojen ja tassujen muoto, hännän pituus ja muoto	20 pistettä
Turkki	Väri	15 pistettä
	Laatu ja tuntu	15 pistettä
Kunto		5 pistettä

Mochan vuoro tuli aika piakkoin ja muutenkin aika lensi siivillä. Pari sutaisua harjalla ja silmien tarkastus, kun tuntuvat aina rähmivän. Hätäisenä menin turhan aikaisin Mochan kanssa jonottamaan tuomarin pöydälle, reppana tärisi, murisi, mankui, sähisi ja lopuksi kiemurteli sylissä niin, että pelkäsin jonkun jo kohta huutavan "kissa irti!" Käytös yllätti minut täysin, kissahan oli aivan jotain muuta kuin kotona!

Ihmeen kaupalla sain Mochan kuitenkin rauhoittumaan ja oma vuoro jännitti kovasti ja ylipäätään se, että miten kissa suostuu pysymään pöydällä. Hyvinhän se:

Tuomarina toimi ihanan iloinen Stephanie Serrai

Mochaa kehuttiin kovasti kaikin puolin ja se saikin arvosteluseteliinsä merkinnän EX1! Tämän minäkin kokemattomana ymmärsin eli excellent 1, vaadittavat pisteet titteliin ovat 90, pistemäärää ei kuitenkaan merkata seteliin. EX tittelin (näitä ovat EX1, EX2, EX3 jne.) saadakseen on pisteitä saatava vähintään 88.

Ja tästä pitäisi saada selvää :)

Nyt uskalsi jo vähän hymyilläkin, kumpaakohan meistä oli jännittänyt enemmän, minua vai Mochaa :D

Värin parhaaseen Mochaa ei otettu vertailuun, sillä turkki oli tällä 4kk vanhalla burmakissan pennulla luonnollisesti laadultaan ja väriltään vielä "baby coat", eikä ollut vertailtavissa muihin vanhempiin ruskeisiin burmiin. Joten sain luvan palata häkille. Nyt piti jo ottaa evästä ja vähän huokaista. Tässä välissä ehdin myös hieman tutustua niiden ihanien myyntipöytien tarjontaan joita näyttelyissä aina on.

Puolet päivästä meni koko näyttely touhun ihmettelyyn, eri rotujen osastoja kiertäen ja sen hermoiluun, että mitähän seuraavaksi tapahtuu ja vieläkö meidän pitää johonkin Mochan kanssa mennä. Ja pitihän meidän. Olin aivan unohtanut TP = tuomarin paras arvostelun. Ja taas lisää jännitystä, että kuulenko mainittava meidän kilpailunumeron. Ja tulihan se sieltä! Kiireesti siis kissaa hakemaan, että saatiin arvostelu käyntiin.

Omaa vuoroa odottamassa

Mocha oli tällä kertaa jo rentoutuneempi, mutta pyristeli silti sylissä ennen arvostelua. Arvostelun aikana sain kuitenkin Mochan pysymään moitteettomasti näyttelyasennossa, joka olikin tärkeintä. Mochan lisäksi arvosteltavana pennuissa oli myös toinen burma ja manx. Tuomarin mielestä valinta oli erittäin vaikea ja hän kävi useaan otteeseen jokaisen kissan luona, otti ne uudelleen pöydälle, palautti omistajalle rinkiin ja kävi taas leikittämässä kaikkia huiskalla. Voiton vei kuitenkin manx. En ollut yhtään pettynyt, sillä Mocha pärjäsi paremmin kuin uskalsin toivoakaan ja saimmehan viedä mukanamme näyttelystä muistoksi tästä Mochan saavutuksesta kissamme ensimmäisen ruusukkeen:

Shoppailuunkin oli mukava käyttää aikaa ja kaikkea tarpeellista ja tarpeetontakin tuli taas hankittua:

• burmapöydästä Burmakissan ystävät ry:n kangaskassi
• Burmese-kyltti sävy sävyyn verhojen kanssa :)
• leluja tietysti
• säädettävät valjaat, Arja Vänttisen valjaat ostan kunhan Mocha kasvaa täysikasvuiseksi
• paita(!) tämä oli heräteostos, niin suloisen huvittava talvikeleillä ulkoiluun :D

Uusi höyhenlelu "tirppa" oli menestys :) En meinannut kuvaa ehtiä siitä ottaa, kun saalistaja jo saapui paikalle!

Näyttelystä pääsimme lähtemään kuuden maissa, matka takaisin sujui aika väsähtäneissä merkeissä. Mocha oli myös väsynyt ja nukkui koko illan akvaarion lampun päällä ja aamuyön kainalossa peiton alla.

Ja tapasinpa näyttelyssä myös Bondin ja Tikrun blogista Elämämme eläimet :) Oli mukava tavata karvaiset näyttelykaverukset ja jutella kissajuttuja omistajien kanssa!

Kissanäyttelyä kohti!

Näyttelyverhot ja häkin alusta valmistuivat luonteelleni uskollisesti viime tipassa, verhot viime viikonloppuna ja alusta päivää ennen.

Tein normaalia leveämmät saumavarat, jotta verhot olisivat jämäkämmät

Ja pakattuina mukaan ovat:

• rekisterikirja ja näyttelykutsu
• häkkikupit ja ruoat
• pidike näyttelynumerolle ja "häkkilukko"
• verhot(silitystä vaille), verhovaijerit ja häkkialusta
• oma pesä ja fleecepeitto
• karkkilaatikko kissanvessaksi (hiekat tarjotaan)
• desinfiointiaine
• kuljetuskoppa
• itselle retkituoli, eväät ja lukemista

Mocha on jo valmiina lähtöön :)

Huh, vähän jo jännittää, että miten kaikki Kuopiossa sujuu, jatkoa seuraa...

Eläinlääkärissä

Tällä viikolla käytin Mochan eläinlääkärillä, jota työkaverini oli suositellut. Hinnat ovat hieman edullisemmat ja vastaanottotilat vaatimattomat eli kerrostalon alakerrassa. Kävimme siis ottamassa Mochalle kissan kolmoisrokotukseen tehosteen, jotta kaikki on kunnossa joulukuista näyttelyä varten, josta kerroin edellisessä kirjoituksessani Kissanäyttelyyn valmistautumista.

Lyhyt matka autossa sujui hiljaisissa merkeissä, vaikka Mocha varmaan olikin kummissaan ulkoilman tuoksuista ja kylmästä ilmasta. Eläinlääkärillä oli vastaanottotilassaan voimakas koiran haju ja takahuoneessa äänistä päätellen ilmeisesti oma koira, joka osaltaan sai Mochan hyvin pelokkaaksi. Kun laskin kuljetuskopan eläinlääkärin pöydälle ja avasin luukun, ei Mocha tietenkään uteliaana ulos tullut, niin kuin yleensä. Silmät suurina, pupillit valtavina ja matalaksi painautuneena tuijotti hermostuneena, kun kurkistin koppaan. Hassu ristiriita, kun kehräsi vaikkakin rauhoittaakseen itseään. Reppana ihan vapisi, kun otin syliin ja laitoinkin sitten takaisin koppaansa turvaan. Itse en huomannutkaan, mutta sähisi kuulema eläinlääkärille, kun hän kurkisti koppaan sisälle. Minun antoi kuitenkin koskea ihan normaalisti. Sydänääniä eläinlääkäri yritti kuunnella, muttei siitä tullut mitään, sillä Mocha parka tärisi edelleen niin ettei sydän äänistä saanut selvää. Rokotuksen anto sujui kuitenkin ihan mallikkaasti pienellä maukaisulla ja koppaan siirtyminen tapahtui hiipien matalana, tärinästä vatkaavilla takajaloilla. Aika surkea pikku kissa...

Kysyin samalla valkoisista karvoista Mochan niskassa, että mahtavatko olla tuntokarvoja vai mitä. Lääkäri epäili että ihon vahingoittuneisiin kohtiin kasvaa valkoisia karvoja eli olisivatko tulleet emon niskaan tarttumisesta tai rajuista leikeistä sisarusten kanssa?

Kuumetta rokotteesta ei mielestäni noussut, mutta poitsu oli kyllä aika väsynyt. Reissun jälkeen maistui pitkät unet.

Väsynyt reissaaja

Kissan matkustaminen autossa

Ajankohtainen aihe, sillä burmapentuni haetaan viikon päästä uuteen kotiinsa!

Silloin kun olin lapsi, kissani matkusti autossa  vapaana/sylissä. Ei silloin takapenkillä pidetty edes turvavöitä, koska laki ei tuolloin sitä määrännyt, saatikka että vauvoilla/lapsilla olisi ollut turvaistuimia. Joskus tuli näitä äkkijarrutus tilanteita ja voin vain olla onnellinen, ettei koskaan tapahtunut mitään vakavaa, kissalle tai itselleni!

Matkapahoinvointia kisulla taisi olla, sen verran naukui peloissaan ja oli levoton. Koskaan ei oksentanut vaikka kerran sinne takapenkille tuli reppanalta kakkakin, kun hätä yllätti. Perkeleitä kuului kuskin penkiltä ja ikkunat väännettiin selälleen. Loppumatka matkustettiin päät ulkona, sillä käry oli melkoinen :D

Bongasin tämän zooplussalta:

Onkohan ihan turvallinen?

Tällaisessa mahdollisesti stressaavassa ja kissalle vieraassa tilanteessa Feliway-suihke saattaisi auttaa. Feliway-suihke sisältää aineita, joilla on vastaava vaikutus kuin kissan luonnollisilla naamaferomoneilla. Feromonimerkinnät saavat kissan tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi.

Tätä kun suihkauttaa peittoon tai alustaan joka laitetaan kantokoppaan, niin matka saattaisi sujua rauhallisemmin. Näyttely reissuilla hermoileville kissoille varmasti ihan ykköstuote matkustamiseen ja näyttelyhäkkiin sijoitettuun omaan pesään suihkautettuna. Zooplussalta löytyy tämäkin. Tätä kokeillaan vielä!

Miten kissa matkustaa teillä autossa? Onko yhtä huutoa vai nukkuuko rauhallisesti kantokopassaan?

Kissalle kantokoppa

Joskus tulee reissattua, milloin eläinlääkäriin, viikonloppu matkalle tai näyttelyyn ja täytyyhän se kissanpentu saada kuljetettua kotiinkin kasvattajalta :) Minkälaisen kantokopan sitä ostaisi? Ihanko vaan sen perinteisen Ferplastin kovamuovisen kopan jossa on ristikko-ovi:

Tämän saa kahteen osaan jaettua, joten säilyttäminen kasassa onnistuu ja oven saa myös irti eli peseminen on ainakin helppoa jos vahinko sattuu.

Vai olisiko kantolaukku mukavampi, esim tämä Zooplussalta on saanut paljon kehuja:

Tämä menee pieneen tilaan silloin, kun sitä ei tarvita ja jotkin kissat eivät pelkää tässä niin paljon, koska on umpinaisempi/hämärämpi. Laukun saa molemmista päistä auki vetoketjulla ja on aika tukeva vaikka onkin kankaasta. Tyylikkäämpi ehdottomasti ja plussaa jos kissa tykkää :) Miinuksena se, että kissat saavat kantolaukun verkot säpäleiksi niin halutessaan. Kissa on tästä mallista hetkessä laukun ulkopuolella jos se ei siellä viihdy! Eli tähän malliin en uskaltaisi kissaa jättää yksin. Mietin myös tämän hygienisyyttä jos kissalle sattuu vahinko. Putsaaminen ei varmasti ole yhtä helppoa kuin muovisessa boksissa.

Minkälaisissa bokseissa tai laukuissa teillä kissat matkustaa ja onko antaa vinkkejä?