Näytetään tekstit, joissa on tunniste burmankissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste burmankissa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Melvinin kotiutuminen

Melvin kotiutui meille ihanan mutkattomasti. Olin kyllä havaitsevinani alkuun haikeutta aikuisten kissojen perään, kun ne vain murisivat ja sähisivät. Silloin annettiin hurjasti hellyyttä ja syliaikaa. Melvin tuli aina itsekin mielellään syliin nukkumaan tai hakemaan turvaa.

Melvin 14 vkoa
Tällä hetkellä Milolla ja Melvinillä on lämpimimmät välit. Ne nuolevat ja hoivaavat toisiaan usein, mutta yleensä tilanne päättyy siihen, että Melvin haluaisi leikkiä ja Milo nukkua. Milo poistuu paikalta omaan rauhaan ja Melvin jää pöllämystyneenä ihmettelemään kun vaari otti hatkat.

Päikkärit yhdessä <3

Vaari antoi aamupesun
Mochankin kanssa pesupuuhat luonnistuvat aina vain paremmin, mutta nekin päättyvät samalla tavalla kuin Milon kanssa. Paini ja takaa-ajo leikit onnistuvat pennun kanssa molemmilta tosi kivasti, mutta eivät vielä aikuisilta kissoilta keskenään. Mocha ja Milo osaavat olla leikkiessään todella helliä otteissaan Melviniä kohtaan. Harmikseni en ole nähnyt aikuisia kissoja pesupuuhissa tai nukkumassa yhdessä Melvinin tulon jälkeen eli laumassa taidetaan vielä haeskella paikkoja. Selväähän on se, että Mocha on pomo. Turpiin tulee jos meinaa tunkea samalle ruokakupille tai muuten vaan liian likelle silloin kun ei sovi.

Mocha tarkkailee arvokkaan etäisyyden päästä

Molemmat taitavat vähän kateellisina tuijottaa, kun leikitään Melvinin kanssa
Mochasta ja Milosta huomaan muutenkin etteivät kisut ole yhtään omia itseään. Molemmat ovat jotenkin jäykkiä, sekä varuillaan ja hermostuvat helposti. Leikkeihinkään ei osallistuta aktiivisesti. Mocha on aina lopettanut leikin muutenkin jos Milo on ilmestynyt paikalle. Se haluaa leikkiä oman ihmisen kanssa kahdestaan ja häiriintyy kissaseurasta. Aikuiset kissat eivät myöskään halua vastaanottaa hellyyttä meiltä ihmisiltä ja pakenevat vain omiin oloihinsa. Sekin harmittaa, kun tuntuu, että nythän niitä nimenomaan pitäisi helliä etteivät tunne itseään syrjityiksi. Stressiä selkeästi, mutta toivotaan, että Feliway-haihdutin lievittää sitä. Nyt vain annetaan ajan kulua ja kissojen tottua uuteen lauma kokoonpanoon.


Kasvaakohan Milo nyt "aikuiseksi", kun tuli pentu taloon. Mochasta ainakin huomasin sen, kun Milo tuli meille. Siitä tuli niin arvokas ja pentumaiset piirteet vähenivät. Eikös niin käy yleensä silloin kun nuorin ei olekaan enää nuorin laumassa?

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Ensimmäistä kertaa ulkona

Vietämme juhannusta kotona, sillä emme malta olla poissa pienen perheenjäsenemme luota. Mieskin on töissä jälleen läpi jussin, joten kaupunkijuhannus ei ole mikään poikkeus. Nythän on sitten ihanasti kissoillekin aikaa ja tänään päätimme kokeilla kuinka Melvin suhtautuu valjaisiin:


Valjaiden pukemisen jälkeen seurasi lievää valjashalvausta ja makoilua. Harjoiteltiin valjaiden kanssa hetki sisällä leikkien:



Mocha oli mukana harjoituksissa, sillä kaverin seura rauhoittaa ja tuo turvallisuutta:


Sitten taas halvaus iski ja pelotti niin, etä häntäkin meni jalkojen väliin!


Melvin oli hyvin hämmentyneen oloinen ja ulkona oli hieman pelottavaa, kaikki ne äänet ja tuoksut!


Tiedossa onkin kolmansien valjaiden ostaminen tai ulkoiluhäkin hankkiminen. Jälkimmäinen on ollut haaveissa vaikka kuinka kauan ja kiitos kivasta ulkohäkki-postauksesta Tassulinna! Löysinkin samanlaisen täältä meidänkin suunnalta ja se on kyllä hankittava, pieni kateus nimittäin iski! :D



HYVÄÄ JUHANNUSTA MEIDÄN KISSATRIOLTA!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ollaanko kavereita?

Melvinin kotiutuminen on sujunut kivasti, mutta ystävystyminen Mochan ja Milon kanssa hitaasti. Viikossa on edistytty hienosti, siihen nähden kuinka paljon Mocha alkuun murjotti, sähisi ja murisi. Miloa on Melvin kiinnostanut eniten. Kolmantena päivänä Milo jo hiipi Melvinin kintereillä vaikka sähisikin varulta jos joutuivat vastakkain. Sähinä loppui seuraavana päivänä, mutta Milo piti etäisyyttä Melviniin vajaan metrin. Tässä eka sopuisa ruokailu:

Enää ei edes Milolta kuulunut syömisen tahtiin "Mur, mur, mur, mur..."

Eilen Melvin ja Milo leikkivät ensimmäiset takaa-ajo leikit. Ensin Melvin edellä ja Milo perässä, kohta jo toisin päin :D Sukulaispojat olivat jo näin kivoissa väleissä illalla:

"Ollaanko kavereita vaari?"

Yhteiskuviin en ole vielä kolmea kissaa saanut, Mocha kun on edelleen hieman varuillaan ja murisee Milolle ja Melvinille toisinaan. Tänään Mocha-isoeno kuitenkin yllätti pesemällä antaumuksella Melvinin takamuksen, vaikka sähisikin toimenpiteen päälle varmuuden vuoksi, joten hienosti täällä jo sujuu <3

"Vaari ja isoeno ovat tainneet jo adoptoida minut"

Ihana poika tämä pikku-Melvin <3

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Kissanristiäiset

Lilasta burmapennustamme tuli sujuvasti nimeltään Melvin. M-kirjaimellahan sen piti alkaa, kuten Mocha ja Milo. Nimen piti kuitenkin olla riittävästi erilainen että pikkuinen erottaa nimensä vastaisuudessakin kahdesta muusta, kun kutsutaan. Ne juoma-aiheet unohdin sitten kokonaan, josta kirjoitin "Kisulle nimi"-postauksessa huhtikuussa, kun tuskailin sopivaa nimeä. Pääasia, että nimi on kantajalleen sopiva. Kissanristiäisiä vietettiin rennosti leikkien, syöden ja sylissä nukkuen :)

Nukkuvista pennuista saa helpoiten kuvia :D

Melvin osoittautui jo ihan ensimmäisen päivän perusteella erittäin hurmaavaksi persoonaksi. Se katsoo aina suoraan silmiin ja sillä on hurjasti asiaa. Melvin seuraa joka paikkaan ja viihtyy mielellään sylissä, sekä antaa pyöritellä itseään kuinka päin vain. Niin uskomattoman rento, miellyttävänhaluinen ja rauhallinen kissanpentu. Kannatti odottaa tätä kaksi vuotta! Olen aivan rakastunut <3

P.S. Mutta voi kuinka terävät kynnet ja hampaat tällä suloisuudella onkaan, olin ihan unohtanut :D

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kolmas burma tuli taloon!

Nyt se on vihdoin kotona. Meidän kolmas burmankissa <3 Matkustimme kasvattajan luota kotiin n. 150km ja pentu matkusti koko matkan aivan hiljaa tai nukkuen. Kuvasarja kotiin tulosta:

Pojat toivottavat pennun tervetulleeksi komealla sähinällä!
Ensi askel uudessa kodissa
Kunhan oli käyty pissillä ja tarkastettu uusi koti, maistui jo ruokakin
Sitten tietenkin leikittiin, kun masu oli täynnä
Ihmisäidin syliin oli turvallista nukahtaa jännittävän päivän jälkeen <3
Pentu nukkui tietenkin ensimmäisen yön kainalossani, ihan niin kuin jokainen meidän kissoista kun ovat meille muuttaneet. Mocha ja Milo ovat olleet niin vihaisia sen jälkeen kun pentu tuli taloon. Ne eivät kuitenkaan tee muuta kuin sähisevät ja murisevat ja kohdatessa vetäytyvät aina. Pojat sitten murjottavat vaatekaapissa ja sängyn alla. Vaikka ovatkin kovin mielissään kun käydään rapsuttelemassa ja silittämässä. Nythän nämä isommat kissatkin tarvitsevat erityisen paljon huomiota, etteivät koe tulleensa syrjäytetyiksi. Ei taida nyt paljon Feliwayt auttaa, ei auta kuin aika...

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Ihan pian saadaan kolmas koplaan!

Enää parisen päivää ja saadaan uusi perheenjäsen vihdoin kotiin.
Menisivätpä nämä päivät äkkiä! Nimikin on jo keksitty :)

Jo niin rakas ja odotettu <3 Kuva: Päivi Salmi

torstai 9. kesäkuuta 2016

Mocha ulkoilee

Nyt oli Mochan vuoro. Olemmekin kunnioittaneet kasvattajan toivetta: "Kissa on myyty sisäkissaksi. Ulkoiluta sitä aina valjaissa tai kaulapannassa. Jos haluat ulkoiluttaa kissaasi vapaana, tee se aina valvotusti." Tässä Mocha jolkottelee iloisesti valokuvaajan perässä:

Atleettinen komistus!
Näkyiköhän myyriä :D
Mocha on ulkona varovaisempi ja enemmän varuillaan, kuin rennompi Milo. Mocha myös seuraa omaa ihmistä ja tulee luokse kutsumalla. Sisällä saa Mochan kanssa olla varuillaan ettei vaan terassin ovi ole jäänyt lukitsematta, varsinkin kun kissanpentu tulee pian taloon. Mocha osaa nimittäin avata oven ja meneekin mielellään vaivihkaa lämmittelemään terassille aurinkolaikkuun. Onpa meidän kukkapenkkiäkin ehtinyt käyttää vessanaan ennen kuin huomasin karkurin..!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Valmisteluita kissanpentua varten

Mochalle ja Milolle ostin penturuokia aikanaan myös, kissanpennun kuivanappuloita ja märkäruokia joista Smilla ei kelvannut. Vanhassa postauksessa Kissanpennun ruokinta onkin lista Mochalle ostetuista ruoista ja Ruokakaapin täydennystä postauksessa on purettu Zooplussan paketti Mochalle ja tulevalle Milo-pennulle. Syötän pääasiassa kissapojille viljattomia kuivanappuloita, tosin joskus mukaan tarttuu joku uusi viljallinenkin merkki kokeiluun ja Zooplussalta saa bonuspisteillä ilmaiseksi usein kuivaruokaa. Märkäruoista ostan lähinnä Feline Portaa ja Cosmaa, ne maistuvat Mochalle ja Milolle parhaiten, välillä uskallan sentään ottaa kokeiluun jotain uuttakin. Lisävitamiinit pennulle on ostettu jo hyvissä ajoin.
Mustin ja Mirrin uuden myymälän avajaisissa oli mahtavia tarjouksia ja ostin tulevalle burmapennulle Pure Natural kuivaruokaa ja muutamia Canaganin märkäruokia. Nyt hullaannuin netissä täysin ja tilasin kaikenlaisia ruokia pennulle ja tietysti aikuisillekin kissoille juurikin Zooplussalta, paketti saapui jo tänään.

Cosmalla oli penturuokaakin, kiva yllätys!
En tiedä mikä minuun meni kun menin tilaamaan tämän Animondan pentupaketin?! Kun paketti saapui, tuli ihan deja vu-fiilis eli taisin joskus ostaa jommalle kummalle Mochalle tai Milollekin tuon Animondan pentupaketin kokeiluun, eikä maistunut. Rafinet taisi jäädä syömättä, kastikkeet vaan nuoltiin. Saas nähdä miten nyt käy... Vom Feinsten ruoat ovat sentään soijattomia, väri- ja säilöntäaineettomia, eivätkä sisällä geenimuunneltuja raaka-aineita. Mutta se on patee muodossa joka ei ainakaan meidän nirsoille pennuille aikanaan maistunut ja ei kyllä aikuisenakaan.

Virhe ostos?!
Lisäksi paketissa tuli täydennyksenä puupohjaista kissanhiekkaa. Ökoplussaa tai vastaavia meillä on käytetty jo kaksi vuotta. Samanlaista on onneksi käytössä nykyään myös kasvattajalla, joten ei tarvinnut lähteä ostamaan mikrohiekkoja. Vessoja on nyt kaksi, harkinnassa on vielä kolmannen vessan osto. Pennulla on niin nopea aineenvaihdunta, että vessoja täytyy siivota ahkerasti.

Feliway sisältää synteettistä kissojen naamaferomonia
Milo-pennun kotiutuessa en turvautunut Feliway'hin. Oli kiva, että Mocha sopeutui uuteen tulokkaaseen ilman synteettisiä aineita. Mutta Mochan ja Milon aijemman välirikon takia, on nyt otettava kaikki keinot käyttöön. Välirikon aikana Feliway oli käytössä vähentämässä kissojen stressiä ja siltä ajalta minulla on tallessa vielä haihdutin, joten ostin ainoastaan täyttöpullon. Haluan stressata kissoja mahdollisimman vähän uudessa tilanteessa. Sen vuoksi en myöskään lähtenyt kissojen kanssa näyttelyihinkään tässä lähi viikkoina. Enkä halua ottaa nyt pennun tullessa riskiä, että näyttelystä kantautuu meille jokin viirus tai sairaus. Ostin myös Feliwayn suihkeen, jotta sitä voi suihkuttaa pennun kuljetuskoppaan ja tulevaisuudessa käyttää myös näyttelyreissuilla, se toivottavasti rauhoittaa matkan tekoa. Mukaan saadaan pennulle kasvattajalta myös omalta emolta tuoksuva peitto. Milo raapii meillä sohvan selkänojaa raapimapuusta huolimatta ja haluankin kokeilla auttaako Feliway suihke tähän tapaan. Onneksi sohvassa on vahva kangas, eikä vahingot näy pahasti. Feliway haihdutin suositellaan asennettavaksi pistorasiaan noin viikkoa ennen elinolosuhteiden muutosta/stressitilannetta. Tänään siis, tulipa postissa sopivasti :) Eli vielä viikko odotusta!

Ihana Kuningaskissus <3 Kuva: Päivi Salmi

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Milo ulkoilee

Milo on siitä kiva kissa, että sen kanssa voi ulkoilla ilman valjaitakin. Pojat ovatkin saaneet kulkea niin kauan turvallisesti valjaissa tässä lähi ympäristössä, että eivät hevin eksy. Meillä kun on tuo metsä melkein takapihalla. Nyt ollaan vaan kokeiltu pieniä aikoja turvallisissa paikoissa kodin lähellä valjaitta eli kannettu tuohon viereiseen metsään kisu kerrallaan ja annettu haistella hetki ympäristöä. Pojat eivät halua jäädä yhtään jälkeen vaan seuraavat tiiviisti jaloissa. Milon kanssa se on erityisen toimivaa, se kun luulee olevansa edelleen valjaissa :) Se mielellään seuraa metsässä ja tulee heti luokse kutsumalla. Milo myös pitää ääniyhteyttä jatkuvasti. Sen takia valokuviakin on vaikea ottaa, koska Milo tykkää olla koko ajan mukana ja liian lähellä valokuvaamista ajatellen. Tässä siitä huolimatta muutamia otoksia:




Nyt onkin säitten puolesta ollut oikein kissan päivät. Kissojen turkit ovat olleet aivan pölyiset ja hiekkaiset auringossa löhöilyn seurauksena ja pari punkkiakin on jo ehditty turkeista löytää, yäk! Onkos teillä kissoja madotettu tai suojattu punkeilta?


lauantai 28. toukokuuta 2016

Miksi rotukissa maksaa?

Tämä on ajankohtainen aihe jälleen, koska olen hankkimassa kolmatta rotukissaa. Itse otin aikanaan selvää mikä rotukissassa maksaa ja ajattelin nyt kirjoittaa siitä blogiinkin niille joille se on vielä hämärän peitossa.

Aloin jälleen vuosien jälkeen haaveilla kissasta vuonna 2012, kun ensimmäisestä omasta maatiaiskissastani oli vuosia aijemmin aika jättänyt. Harkitsin aikuisen kissan tai kissanpennun ottamista löytöeläin yhdistykseltä, mutta äitinä halusin varmistua kissojen taustoista ja ennakoida kissan käytöstä lasteni lähellä. Tämä ei olisi ehken ollut löytökissojen kohdalla mahdollista. Halusin sosiaalisen koko perheen kissan ja tärkeää oli, että kissa sopisi lapsiperheeseen, eikä stressaantuisi lapsista, hälinästä ja käsittelystä. Joten rauhaa rakastavaa rotu ei tullut kysymykseenkään. Päädyin burmankissaan sillä useissa lähteissä, kuten kissanäyttelyssä, kirjoissa, kissaliitton ja rotukissayhdistyksen sivuilla kehuttiin burmaa sosiaaliseksi koirakissaksi, joka sopii erinomaisesti lapsiperheeseen. Tällaisia rotuja on varmasti montaa muutakin, mutta puolueellisuus syntyi siten, kun vierailin ystäväni luona usein silittelemässä hänen suklaa burmiaan ja ihastuin rotuun. Ja kun näin kissanäyttelyssä upean, kookkaan ruskean burma kollin, tiesin että siinä se on! Eikä minun ole tarvinnut pettyä, burma on mitä sosiaalisin, kiltein ja ihmisrakkain rotu!

Hinta tietenkin kiinnosti, sillä en tiennyt olisiko minulla varaa moiseen ihanuuteen. Siksi päätin ottaa asiasta selvää miksi ihmeessä rotukissa maksaa niin paljon eli mitä minä sillä rahalla saan:
  • sen luontoisen ja juuri sen näköisen kissan kun olen halunnut
  • sosiaalisen, hyvin kohdellun ja käsitellyn sisäsiistin pennun
  • kasvattajan tuen ongelmatilanteissa, apua myös jos kissasta tulee luopua
  • mukavan harrastuksen ihanien kissojen ja kissaihmisten parissa
  • rakkaan perheenjäsenen 


Ja mistä minä sitten rotukissassa maksan:

Kasvattajaksi ei voi ryhtyä kuka vain, sitä varten käydään maksullinen kasvattajakurssi ja rekisteröidään maksullinen kasvattajanimi, sekä solmitaan kasvattajasopimus Kissaliittoon. Kasvattaja sitoutuu noudattamaan Kissaliiton sääntöjä ja hyvä kasvattaja kasvattaa kissojaan vastuuntuntoisesti ja pitkäjännitteisesti. Kasvattajalla tulee luonnollisesti olla hyvä rotumääritelmän tuntemus ja kissan terveystieto, sekä hänellä on tieto ja taito hoitaa kissaemo ja pennut tiineydestä luovutusikään eli vähintään 12 viikon ikään saakka.

Seuraavaksi kasvattaja hankkii itselleen ensimmäisen kantaemon ja/tai -isän pennuilleen ja maksaa näistä toiselle kasvattajalle. Jalostukseen valitut kissat ovat geeniperimältään arvokkaita ja rotumääritelmältään pentueen parhaimmat. Siksi jalostuskissoista ja pentueista maksetaan vakuutusta. Pentueet ovat tarkkaan harkittuja, joissa sukusiitoksen tulisi olla parhaimmillaan 0%. Siitoskollia tai -emää ei tulisi käyttää mielellään muutamia kertoja enempää, sillä on haastavampaa löytää jalostuskissoja uusia pentueita varten jos useissa sukulinjoissa esiintyy tätä tiettyä kissaa paljon eli sukusiitosprosentti nousee. Tällöin myöskään emän/kollin mahdolliset piilevät sairaudet eivät leviä liian laajalle rodun kantaan.

Geenipoolin supistuessa kasvattajat ostavat uusia jalostuskissoja ulkomaisilta kasvattajilta kasvatettavakseen. Toisinaan ainakin burmankissoja tuodaan ihan Thaimaasta kotiseuduiltaan saakka ja nämä maatiaisburmat testataan perimältään burmiksi ennen tuontia. Tuontikissa tuo Suomessa kasvatettavaan rotuun uutta geeniä, mutta sen Suomeen saamiseksi rahaa kuluu tuontikissan passiin, matkakuluihin, rekisteröintiin, eläinlääkärintarkastukseen, testaukseen siitosta varten (suomalaisiltakin kissoilta) ja rokotuksiin.

Kuva: Tanja Holopainen
Emän odotusaikakaan ei välttämättä suju odotusten mukaan ja eläinlääkäriä saatetaan tarvita kissan avuksi tai sektiota synnytyksen koittaessa. Komplikaatioiltakaan ei aina säästytä. Kun pennut sitten syntyvät, imettävä emo ja kasvavat pennut kuluttavat paljon ruokaa ja kissanhiekkaa. Pennut ja emä voivat myös herkästi sairastua, sen takia saatetaan tarvita jälleen eläinlääkäriä. Pentujen kasvaessa pesuaineitakin kuluu normaalia enemmän sillä kasvuympäristön tulee olla puhdas ja siisti. Pennut tarkastetaan eläinlääkärissä ja rokotetaan yhdesti, sillä emon vasta-aineet suojaavat pentua ja se on pennun elimistölle hellävaraisempi tapa. Ulkomaille myytävät pennut tai isoon laumaan kotiutuvat rokotetaan kahdesti. Ne madotetaan useasti, niille asennetaan mikrosiru ja pennut rekisteröidään. Jotkut kasvattajat luovuttavat pennut vasta viikoilla 14-16. Syynä tähän saattaa olla pennun varhaiskastraatio/sterilaatio tai pennun luovuttaminen ulkomaille. Tällöin pennun ostajan ei tarvitse muistaa kastroida/steriloida pentuaan ja se sisältyy pennun myyntihintaan. Varhaiskastraatio ei tutkimusten mukaan vaikuta pennun kehitykseen, mutta on hyvä muistaa, että operaatiossa on aina riskinsä, sillä nukutusaineet ja antibiootit ovat kemikaaleja joita pienen pennun elimistö ei välttämättä ole valmis käsittelemään madotusten ja rokotusten lisäksi. Varhaiskastroinnilla pyritään myös varmistamaan ettei kyseisen kasvattajan kissoja käytetä luvatta jalostukseen. Yleensähän operaatio suoritetaan kollille yli puoli vuotiaana ja naaraalle vasta ensimmäisen kiiman aikoihin n.4kk iässä ja sen kustannus jää tällöin luonnollisesti kissan uudelle omistajalle.

Rotukohtainen pentueen koko vaikuttaa usein suoraan kissan hintaan. Kissaliiton säännöissä on säädetty astutusväli, jolla suojellaan emokissaa liialta pennuttamiselta. Siksi kalliimpia ovat ne rodut jotka synnyttävät pieniä pentueita eli yhdestä kahteen pentua kerrallaan. Tällainen rotu on luonnollisesti harvinaisempi, sillä niitä syntyy vuosittain vähemmän.

Kasvattaja suorittaa lisäksi astutusmaksut jokaisesta pennusta kollin omistajalle. Hyvä kasvattaja myös näyttelyttää kissojaan, jotta saa kasvateistaan rakentavaa  palautetta ja rotumääritelmän tuntemus säilyy hyvänä. Tämän vuoksi kasvattaja maksaa vuosittaiset rotukissayhdistysten jäsenmaksut, näyttelymaksut- ja -matkakulut ja rokotuttaa kissansa säännöllisesti, jotta saa näyttelyttää kauniita kissojaan. Maksan siis myös kasvattajan asiantuntemuksesta ja työstä rodun eteen.

Kuva: Päivi Salmi

Kasvatuksen suorista ja epäsuorista kuluista voit lukea lisää euromääräisinä TÄÄLTÄ

Ja kun rotukissasta maksaa useita satasia tai jopa tuhansia, on se harvoin hetken mielijohteen hankinta! Jäiköhän jotain vielä puuttumaan?

Ai niin...rakkaudesta kissoihin <3

Siispä suuret kiitokset ihanista ja suurenmoisista kissoista ja kaikesta tuesta Shu-Shun kissalaan, sekä AuroraAustralis kissalaan!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Pientä tulokasta tapaamassa

Viime viikonloppuna kävin tapaamassa tulevan burmapentumme (myös Mochan) kasvattajaa, lähes 8 viikkoisia pentuja ja tietysti pentujen emoa, iki-ihanaa Sheenaa, joka muuten on Milon pentu. Milon vuoden takaisen pentueen kuvia voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Kaunotar <3
Kuviin sain ikuistettua tavalla tai toisella Sheenan viidestä pennusta kaikki :) Pentuja syntyi neljää eri väriä, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Kaikki 10 burmaväriä voit käydä kurkkaamassa aijemmasta blogipostauksestani. Ekassa kuvassa komeilee meidän tuleva perheenjäsenemme:

Lila poika Kuningaskissus
Punainen tyttö Keijunlilja
Punainen tyttö Kliivia
Kissuksen alle väsähtänyt suklaakilpikonna Kardemumma tyttönen
Oikealla veljen kainalossa creme poika Kultasahrami
Kaikki pennut olivat kivasti hereillä leikkien lähes koko vierailun ajan, mutta reilun tunnin riehumisen jälkeen kaikki viisi nukkuivat onnellisessa kasassa <3 Mikä ihana päivä ja parhaat kissat! Vielä vajaa kuukausi odotusta...

P.S. Punainen, hurmaava sylikissa Kliivia tyttönen on vielä vailla omaa kotia! Jos kiinnostuit, burmakissan pentujen pentulistan ja Kliivian (Shu-Shun burmat) yhteystiedot löydät TÄÄLTÄ.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Burman 10 väriä

Rodussa esiintyy useita värejä. Alun perin Amerikassa sallittuja värejä oli vain yksi, eli:
  • ruskea (sable US) (seal Uusi-Seelanti)
Ruskea

Kolme muuta väriä jalostettiin 50-luvulla:
  • sininen
  • suklaa (champagne)
  • lila (platinum) on muunnos ruskeasta ja suklaasta.
Suklaa

Muut uudemmat muunnokset 60-luvulta on hyväksytty vain Euroopassa:
  • creme
  • punainen 

Sekä kilpikonnamuunnokset 1970-luvulta:
  • ruskeakilpikonna
  • sinikilpikonna
  • suklaakilpikonna
  • lilakilpikonna 

Yhdysvalloissa näitä kuutta viimeksi mainittua väri muunnosta kutsuttiin Malayan-kissoiksi. Ne arvosteltiin aikanaan erikseen ruskeista, suklaista, sinisistä ja liloista burmista. Kuitenkin näissä kaikissa värityksissä vartalon alapuolen väri on vaaleampi kuin selän ja jalkojen. Valkoista eikä kuvioita sallita missään värissä.

Uusia burmankissan väri muunnoksia on kokeellisesti kehitetty Uudessa-Seelannissa, kuten:
  • cinnamon
  • fawn
  • caramel
  • apricot 
  • yllä mainittujen kilpikonna muunnokset
En edes alkanut värejä suomentamaan, kun en tiedä mitä ne suomeksi virallisesti olisivat. Uusin värimutaatio on syntynyt kokeellisessa jalostuksessa Uudessa-Seelannissa joka alkoi v. 2007. Väri on nimeltään russet. Väri on tumma ja haalistuu kissan kasvaessa jolloin oranssi sävy jää jäljelle. Jännä nähdä hyväksytäänkö näistä jokin tulevaisuudessa.

Omat lemppari värit ovat ruskea, suklaa ja lila. Kohta koko trio onkin kasassa <3

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kisulle nimi!

Miten vaikeaa onkaan keksiä lilalle kissalle osuvaa nimeä! Ja varsinkin lilalle kollille. Mochan ja Milon nimethän tulevat juomista ja alkavat molemmat M-kirjaimella. Lilaa juomaa joka alkaa M-kirjaimella ei taida olla olemassakaan. Olen siis kahlannut nettiä ja pähkäillyt pääni puhki mikä olisi tulevalle pennulle se sopiva nimi.

Tässä kuvasarjassa näkyy muuten hyvin miten isä ja tytär ovat saman näköisiä:

Milon perusilme :)

Sheena-tytär samalla ilmeellä :) Kuva: Päivi Salmi
Ja pakollinen söpöstely kuva perään:

Tässä kolmannen polven korvat eivät ole vielä kääntyneet taaksepäin :D
Aluksi mietin olisiko nimeksi sopinut Kingi tai Kissus (Shu-shun Kuningaskissus), mutta eräs vahva nimi ehdokas mielessä kyllä on ja tietenkin se alkaa M-kirjaimella vaikka juoma se ei ole :) Niin pitkälle ei mielikuvitus riittänyt, joten kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan, jotka sopivat Mochan ja Milon kanssa yhteen.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kevättä rinnassa ja Mocha kadoksissa!

Huomaa, että kevät on koittanut. Pojat seurailevat luonnon heräämistä innoissaan ja suorittavat päivittäistä lintu bongausta ja valjastelevat sään salliessa.

Nykyään meillä pitää häpeästä huolimatta käyttää valjaita!
Sen lisäksi Mochalla on terävänä muistissa viime kesäiset ulkoilut, jolloin pojat tulivat ja menivät vapaasti ovesta terassille ja hieman terassia pidemmällekin... Mocha kun osaa avata meillä ovet, niin se roikkuu itsepäisesti päivittäin terassin oven kahvassa takajalat keittiön tuolin selkänojalla. Huvittavinta viime kesänä olikin se kun Mocha avasi itselleen ja Milolle aina oven kun halusivat lähteä ulos tai tulla sisälle. Hauskuus loppui sitten siihen päivään kun Mocha eräänä iltana alku syksystä livahti pimeään yöhön miehen lähtiessä töihin eikä sitten palannutkaan huutelusta huolimatta. Voi sitä huolen ja surun määrää. Yöksi jätin terassin oven lukitsematta jos Mocha sattuisi tulemaan yöllä eikä kukaan kuulisi. Yölläkin heräsin Mochaa huutelemaan ja aamulla pettymys ja murhe oli suuri kun kissaa ei vaan näkynyt.

Töissä oli vaan pakko käydä vaikka tuntui että olen huolesta suunniltani, olihan silloin ensimmäiset pakkasyöt, kun Mocha katosi ja kuvittelin kuinka se makaa kuoliaaksi paleltuneena jossain. Ohut turkkisille burmille kun ei kasva varsinaista aluskarvaa, sillä se on alkuperältään Burman (nyk. Myanmar) tropiikista kotoisin oleva rotu. Työpäivän aikana soittelin kaikki löytöeläinkodit läpi tuloksetta, mutta jätin ilmoitus pyynnön jos ruskea burma löytyy. Ilmoitin kasvattajalle katoamisesta ja pian Facebookissa olikin tehokkaasti jaettuna monta ilmoitusta kadonneesta burmasta.

Työn jälkeen tein heti Mochasta paperisen katoamisilmoituksen jossa lupasin löytöpalkkion. Levittelin niitä lähi ympäristöön ja toivoin että joku olisi nähnyt Mochan. Yksi soitto tulikin, mutta havainto oli niitä kesäisiä poikien ulkoiluja. Huutelin Mochaa edelleen pitkin pihoja, mutta poikaa ei vain näkynyt. Itku kurkussa piti käydä nukkumaan ja jätin taas terassin oven lukitsematta Mochaa varten. Heräsin jälleen yöllä huutelemaan Mochaa mutta tuloksetta. Lannistuin ja laitoin terassin oven lukkoon ja ajattelin ettei Mocha enää tulekaan kotiin.

Kuuden aikaan tytär tuli herättämään, että Mocha on tullutkin kotiin! Luulin näkeväni unta ja kysyinkin useaan kertaan, että onko Mocha tosiaan tullut kotiin! Oli ihan pakko laittaa valotkin päälle ja tarkistaa kissaa joka puolelta että se on varmasti Mocha. Voi sitä onnen kyyneleiden, helpotuksen ja riemun määrää kun Mocha oli tullut kotiin. Se oli hypännyt tyttären makuuhuoneen ikkunalle aamuyöstä, naukunut kuuluvasti ja vaatinut sisään. Kyllä mieskin taisi vähän liikuttua jälleen näkemisestä, kun poika oli taas turvallisesti kotona.

Missä Mocha mahtoi käydä on edelleen meille arvoitus, mutta mahtoi olla hyvä seikkailu sillä kolmen ruoka annoksen ja päivän nokosten jälkeen herra oli valmiina uuteen seikkailuun ja yritti kiivaasti päästä illalla takaisin ulos! Sen jälkeen meillä on enää vain valjasteltu vaikka vahinkohan tuo yöhön livahtaminen oli. Kesällä onkin tarkoitus rakentaa kissoille iso ulkoilutarha.

Tästä kirjoittaminen nosti tunteet uudestaan pintaan, niin rakkaita nuo burmat vaan on <3 Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Toivottavasti ei!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Meille tulee perheenlisäystä!

En malta olla kertomatta että tietenkin Shu-shun kissalaan maaliskuussa syntynyt lila burmapoika muuttaa meille kesäkuussa Mochan ja Milon kaveriksi <3

Shu-shun Kuningaskissus 17 päivää vanhana. Kuva: Päivi Salmi

Meillehän oli tarkoitus muuttaa Mochan kasvattajan kautta viime joulukuussa 2015 Venäjältä burma tuontikissana sijoitukseen. Tuonti ei tuolloin onnistunutkaan joten kasvattajan kanssa oli puhe, että hänen seuraavasta pentueestaan johon syntyy lila pentu, olisin kiinnostunut ottamaan pennun meille poikien kaveriksi. Kolmen kissan ihanuuden hyvistä ja huonoista puolesta listasinkin postauksen tammikuussa.

Värisuora :) Kuva: Päivi Salmi
 Pentu tulee meille nyt ihan lemmikkikissaksi eli ei sijoitukseen. Taitaa olla meidän kaikkien kannalta se paras ratkaisu. Pelkäisin kuitenkin mitä tapahtuu sitten kun pentu alkaakin kollittaa ja onko kissojen väliset suhteet sen jälkeen aivan solmussa, kuten silloin kun Milon hormoonit heräsivät. Nyt vaan toivonkin, että pennun sopeutuminen meille sujuu kivasti. Luvassa täällä blogissa onkin taas kuvasaastetta runsaasti pitkin kevättä ja kesää :D

Kissus 3 vkoa maailman omistajan elkein. Kuva: Päivi Salmi
Kertokaahan kolmen tai useammankin kissan omistajat, että miten teillä on pennun tai aikuisen kissan laumaan sopeutuminen sujunut.