Huomaa, että kevät on koittanut. Pojat seurailevat luonnon heräämistä innoissaan ja suorittavat päivittäistä lintu bongausta ja valjastelevat sään salliessa.
 |
| Nykyään meillä pitää häpeästä huolimatta käyttää valjaita! |
Sen lisäksi Mochalla on terävänä muistissa viime kesäiset ulkoilut, jolloin pojat tulivat ja menivät vapaasti ovesta terassille ja hieman terassia pidemmällekin... Mocha kun osaa avata meillä ovet, niin se roikkuu itsepäisesti päivittäin terassin oven kahvassa takajalat keittiön tuolin selkänojalla. Huvittavinta viime kesänä olikin se kun Mocha avasi itselleen ja Milolle aina oven kun halusivat lähteä ulos tai tulla sisälle. Hauskuus loppui sitten siihen päivään kun Mocha eräänä iltana alku syksystä livahti pimeään yöhön miehen lähtiessä töihin eikä sitten palannutkaan huutelusta huolimatta. Voi sitä huolen ja surun määrää. Yöksi jätin terassin oven lukitsematta jos Mocha sattuisi tulemaan yöllä eikä kukaan kuulisi. Yölläkin heräsin Mochaa huutelemaan ja aamulla pettymys ja murhe oli suuri kun kissaa ei vaan näkynyt.
Töissä oli vaan pakko käydä vaikka tuntui että olen huolesta suunniltani, olihan silloin ensimmäiset pakkasyöt, kun Mocha katosi ja kuvittelin kuinka se makaa kuoliaaksi paleltuneena jossain. Ohut turkkisille burmille kun ei kasva varsinaista aluskarvaa, sillä se on alkuperältään Burman (nyk. Myanmar) tropiikista kotoisin oleva rotu. Työpäivän aikana soittelin kaikki löytöeläinkodit läpi tuloksetta, mutta jätin ilmoitus pyynnön jos ruskea burma löytyy. Ilmoitin kasvattajalle katoamisesta ja pian Facebookissa olikin tehokkaasti jaettuna monta ilmoitusta kadonneesta burmasta.
Työn jälkeen tein heti Mochasta paperisen katoamisilmoituksen jossa lupasin löytöpalkkion. Levittelin niitä lähi ympäristöön ja toivoin että joku olisi nähnyt Mochan. Yksi soitto tulikin, mutta havainto oli niitä kesäisiä poikien ulkoiluja. Huutelin Mochaa edelleen pitkin pihoja, mutta poikaa ei vain näkynyt. Itku kurkussa piti käydä nukkumaan ja jätin taas terassin oven lukitsematta Mochaa varten. Heräsin jälleen yöllä huutelemaan Mochaa mutta tuloksetta. Lannistuin ja laitoin terassin oven lukkoon ja ajattelin ettei Mocha enää tulekaan kotiin.
Kuuden aikaan tytär tuli herättämään, että Mocha on tullutkin kotiin! Luulin näkeväni unta ja kysyinkin useaan kertaan, että onko Mocha tosiaan tullut kotiin! Oli ihan pakko laittaa valotkin päälle ja tarkistaa kissaa joka puolelta että se on varmasti Mocha. Voi sitä onnen kyyneleiden, helpotuksen ja riemun määrää kun Mocha oli tullut kotiin. Se oli hypännyt tyttären makuuhuoneen ikkunalle aamuyöstä, naukunut kuuluvasti ja vaatinut sisään. Kyllä mieskin taisi vähän liikuttua jälleen näkemisestä, kun poika oli taas turvallisesti kotona.
Missä Mocha mahtoi käydä on edelleen meille arvoitus, mutta mahtoi olla hyvä seikkailu sillä kolmen ruoka annoksen ja päivän nokosten jälkeen herra oli valmiina uuteen seikkailuun ja yritti kiivaasti päästä illalla takaisin ulos! Sen jälkeen meillä on enää vain valjasteltu vaikka vahinkohan tuo yöhön livahtaminen oli. Kesällä onkin tarkoitus rakentaa kissoille iso ulkoilutarha.
Tästä kirjoittaminen nosti tunteet uudestaan pintaan, niin rakkaita nuo burmat vaan on <3 Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Toivottavasti ei!
