Aasialaiset kissarodut

Ennen kissan hankintaa painiskelin eri rotujen välillä. Siitä voit lukea TÄÄLTÄ. Mutta eniten olen koko ajan ollut kiinnostunut aasialaisista roduista, joilla yhteistä on luonne. Ne ovat sosiaalisia rasittavuuteen asti :) Näitä rotuja ovat mm:

• burmankissa
• siamilainen/itämainen
• thai (wichien-maat)
• korat
• japanin bobtail
• singapura:

Jostain syystä tämä singapura on sirolla olemuksellaan ja suurilla silmillään oikea söpöläinen ja luonteeltaan tyypillinen aasialainen kissa. Harmi etten yhtään yksilöä ole nähnyt ihan livenä, mutta seuraavalla Kaakkois-Aasian matkallani toivon näkeväni tämän ihan itse Singaporessa, synnyinseuduillaan. Singapura on julistettu Singaporen kansallisaarteeksi vuonna 1991, jolloin se sai viralliseksi nimekseen Kucinta eli rakkauskissa. Ihana nimi, joka tulee sanoista kucing = kissa, cinta = rakkaus. FIFe:ssä rotu tuli alustavasti hyväksytyksi 1.1.2013. Näitä taitaa Suomessa olla vain kourallinen, enkä netistä löytänyt yhtään tällä hetkellä toimivaa suomalaista kasvattajaa.

Siamilaisiin ja itämaisiin tutustuin aijemmin viime syksynä Orifame-kissalassa. Siitä juttua lisää TÄÄLLÄ. Mutta tulin siihen tulokseen etten voi ottaa niin aktiivista kissaa ensimmäiseksi kissaksi ilman kaveria. Hieman myös mietitytti siamilaisesta kerrottu luonteen ailahtelevaisuus, mielenosoittaminen ja yhteen ihmiseen vahvasti leimautuminen...

Toinen haaveilemani rotu on burman ja siamilaisen risteytys tonkineesi. Tätä rotua ei harmikseni ole hyväksytty FIFe:n, joten tuontikissana tämän saisi muualta Euroopasta. Tonkineesi olisi ollut helppo valinta, kun pähkäilin burmankissan ja siamilaisen välillä. Toivottavasti näitä nähdään jossain vaiheessa enemmänkin Suomessa. Nättejä ovat:

Hyvin näkyy molemmat rodut yhdessä kissassa

Mutta jos en toiseksi kissaksi ottaisi tyypitettyä siamilaista, voisin vakavasti harkita thai-kissaa eli vanhanajan siamilaista, joka on luonteeltaan kuten kaikki aasialaiset rodut: sosiaalinen, ihmisystävällinen ja älykäs. Pidän enemmän tästä tavallisemman näköisestä naamiokissasta, ulkonäöltään se ei ole niin siro ja isompikorvainen kuin sukulaisensa moderni siamilainen.

Viime kissanäyttelyssä joulukuussa näin livenä koratin ja kiinnostus tähän vihreäsilmäiseen ja hopeansiniseen thaimaalaiseen alkuperäisrotuun heräsi heti! Toisaalta tästä rodusta tuli ihan mieleen venäjän sininen.

Japanin bobtail peittosi Mochan joulukuussa tuomarin paras-arvostelussa. Luonteeltaan se vaikutti rauhalliselta ja viehkeältä, mutta en ole ulkomuodon takia kiinnostunut rodusta, koska tältä puuttuu häntä!

Vaikka Abessinialainen ja egyptinmau eivät ole aasialaisia kissoja, ovat ne myös käyneet mielessä... Voi, miten pystyn ikinä päättämään sen toisen kissan?! Seuraavassa kissanäyttelyssä helmikuussa täytyykin kiertää rotuosastoja ihan eri otteella ja kysellä kasvattajilta lisää. Mutta yhteistä näille kaikille edellä mainituille roduille on lyhytkarvaisuus, joka ominaisuutena viehättää ihan senkin takia, että kissan kaunis muoto ja lihakset näkyvät paremmin.

Jospa meille joskus tulee sittenkin vaan se toinen burmankissa, vaihtelun vuoksi ehkä vaan eri värisenä, mutta onhan se kiva haaveilla muistakin roduista :) Senpä takia olisi kiva kuulla muilta kissan omistajilta syitä siihen, miksi teillä on eri rotuisia kissoja? Mistä se kiinnostus juuri siihen omaan tiettyyn rotuun heräsi? Itselläni kun on kokemusta vain maatiaisesta ja näistä burmista:

Naamio-pantteri :)

Vierailua kissalassa

Itämaisista roduista kiinnostuneena soitin kasvattajalle jolla on Orifame-kissala ja sainkin kutsun mennä tutustumaan rotuun. Minulla oli tietenkin kissanäyttelystä saamani ikävähkö ennakkokäsitys kissoista, mutta nämä kissathan olivat aivan ihania, lutuisia kotilemmikkejä. Eivät niitä karvat pystyssä olevia, sähiseviä ja suoraa huutoa huutavia näyttelykissoja!

Vietimme kivaa kissa-aikaa toista tuntia kissojen pyöriessä ympärillä, milloin sylissä, selällään ja kerjäten silityksiä. Yllättävän rentoa käytöstä kissoilta jopa lapsivieraita kohtaan. Kasvattajakin tuntui ihmettelevän. Maatiaisiin tottuneena ajatelin kissojen livahtavan ovikellon soidessa suoraan sängyn tai peiton alle piiloon! Kasvattajalla oli myös pentuja, ihania naamiovärityksen omaavia siamilaispentuja... Kiitokset Senjalle kutsusta ja kissojen esittelystä!

 Orifame-kissalan kuulumisista voit lukea heidän blogistaan.

Kissaliiton sivuilla luki siamilaisen luonteenpiirteistä näin:

"Luonteeltaan siamilainen on vilkas ja leikkisä. Se haluaa olla mukana kaikissa kodin puuhissa ja mieluiten keskipisteenä. Siamilaiskissa kiintyy ihmiseensä ja osoittaa avoimesti hellät tunteensa. Se on todellinen sylikissa, joka viettää yönsä mieluiten omistajansa kainalossa peiton alla."

Voi ihanuus, tulisiko meille kuitenkin siamilainen?

Suosikkejani

Kerran olen kissanäyttelyssä käynyt (tänä keväänä) ja katselin kissoja jo silloin sillä silmällä eli millainen kissa miellyttää silmää. Näyttelyissähän kissat eivät ole parhaimmillaan, ovat matkanneet autossa pitkänkin matkan ehkä, pelottaa, väsyttää ja on paljon muiden kissojen hajuja ja ääniä. Vähemmästäkin hermostuttaa!

Ystäväni oli myös mukana ja kertoili eri roduista sen mitä tiesi. Hänellä itsellään on kaksi burmankissaa joihin olen päässyt tutustumaan ja hoidellut, kun pariskunta on ollut reissussa, ihania kissaherroja!

Näyttelyssä viehättivät myös siamilainen ja muut itämaiset rodut. Kuulemani mukaan aktiivinen, erittäin äänekäs ja leimautuvat rodut, jonka seurana tulisi olla toinen kissa. Mutta jos ensin ottaa vain yhden kissan, niin ehkei ekaksi kissaksi sitten itämaista?