Eläinlääkärissä

Tällä viikolla käytin Mochan eläinlääkärillä, jota työkaverini oli suositellut. Hinnat ovat hieman edullisemmat ja vastaanottotilat vaatimattomat eli kerrostalon alakerrassa. Kävimme siis ottamassa Mochalle kissan kolmoisrokotukseen tehosteen, jotta kaikki on kunnossa joulukuista näyttelyä varten, josta kerroin edellisessä kirjoituksessani Kissanäyttelyyn valmistautumista.

Lyhyt matka autossa sujui hiljaisissa merkeissä, vaikka Mocha varmaan olikin kummissaan ulkoilman tuoksuista ja kylmästä ilmasta. Eläinlääkärillä oli vastaanottotilassaan voimakas koiran haju ja takahuoneessa äänistä päätellen ilmeisesti oma koira, joka osaltaan sai Mochan hyvin pelokkaaksi. Kun laskin kuljetuskopan eläinlääkärin pöydälle ja avasin luukun, ei Mocha tietenkään uteliaana ulos tullut, niin kuin yleensä. Silmät suurina, pupillit valtavina ja matalaksi painautuneena tuijotti hermostuneena, kun kurkistin koppaan. Hassu ristiriita, kun kehräsi vaikkakin rauhoittaakseen itseään. Reppana ihan vapisi, kun otin syliin ja laitoinkin sitten takaisin koppaansa turvaan. Itse en huomannutkaan, mutta sähisi kuulema eläinlääkärille, kun hän kurkisti koppaan sisälle. Minun antoi kuitenkin koskea ihan normaalisti. Sydänääniä eläinlääkäri yritti kuunnella, muttei siitä tullut mitään, sillä Mocha parka tärisi edelleen niin ettei sydän äänistä saanut selvää. Rokotuksen anto sujui kuitenkin ihan mallikkaasti pienellä maukaisulla ja koppaan siirtyminen tapahtui hiipien matalana, tärinästä vatkaavilla takajaloilla. Aika surkea pikku kissa...

Kysyin samalla valkoisista karvoista Mochan niskassa, että mahtavatko olla tuntokarvoja vai mitä. Lääkäri epäili että ihon vahingoittuneisiin kohtiin kasvaa valkoisia karvoja eli olisivatko tulleet emon niskaan tarttumisesta tai rajuista leikeistä sisarusten kanssa?

Kuumetta rokotteesta ei mielestäni noussut, mutta poitsu oli kyllä aika väsynyt. Reissun jälkeen maistui pitkät unet.

Väsynyt reissaaja