maanantai 20. tammikuuta 2014

Kissan kastrointi

Asia josta ei voi puhua ääneen Mochan kuullen :D Nyt kun Mocha täytti puoli vuotta, on ajankohtaista miettiä, että menemmekö eläinlääkärille, jossa leikataan sitten muutakin kuin kynnet... Perinteisesti kissat on steriloitu/kastroitu niiden tullessa sukukypsäksi eli kolli n. 6-9kk iässä ja naaras kissa n. 8kk-1v iässä tai ensimmäisen kiiman jälkeen. Tästä on myös huonoja seurauksia:
  • syntyy ei toivottuja pentuja, koska ei uskottu kissan olevan vielä sukukypsä
  • myöhään leikatuilla kissoilla saattaa olla seksuaalisuuteen liittyvää opittua käytöstä, kuten merkkailua
  • joudutaan turhaan lopettamaan terveitä kissoja, koska koteja ei riitä kaikille


Ulkomailla suositaan enemmän varhaiskastraatiota, joka voidaan suorittaa aikaisemmin heti penturokotusohjelman jälkeen tai ennen luovutusta uuteen kotiin, aikaisintaan 12 viikon iässä, jolloin uusi omistaja huolehtii rokotusohjeman loppuun saattamisesta. Eräässä kissalassa jossa vierailin, toimittiin näin. Eli lemmikeiksi myytävät kissat leikattiin ja luovutettiin uusille omistajille 14-16 viikon iässä.

Uroskissan kastraatioleikkauksessa:
  • poistetaan kivekset kahden pienen viillon kautta
  • leikkaus tehdään täysnarkoosissa ja kissa pääsee kotiin samana päivänä
  • klinikalla kissalle annetaan kipulääkepistos; leikkaushaavoja kotona ei tarvitse hoitaa mitenkään
  • kissat toipuvat leikkauksesta hyvin nopeasti
Hyvät puolet:
  • kastroidut kollit eivät karkaile yhtä helposti kuin leikkaamattomat
  • ulkona vapaasti liikkuvan kissan riski joutua onnettomuuteen tai tappeluun laskee huomattavasti
  • kolleista tulee seurallisia, jos ne aikaisemmin olivat levottomia ja menettivät ruokahalunsa morsiamen toivossa
  • kastraation jälkeen virtsanmerkkailu yleensä loppuu ja virtsan haju vähenee
Huonot puolet:
  • Kissat usein lihovat kastraation jälkeen. Tämä johtuu siitä, että leikatun kissan energian tarve on pienempi kuin ei-leikatun, joten ruoka-annoksia on syytä vähentää
  • kastraatio on peruuttamaton, kissa ei enää voi lisääntyä ja eikä käyttää enää siitokseen, vaikka siitä olisi tullut upea näyttelytitteleiden kerääjä ja siitoskissa
Kissan leikkauttamisesta voit lukea lisää SEY:n PowerPoint dioista TÄÄLTÄ.

Kun sain kasvattajalta tietopaketin kissani hoidon tueksi, siinä huomautettiin, että burmankissa on herkempi nukutuslääkitykselle ja siitä tulee mainita eläinlääkärille jos nukutusta tarvitaan. Onko teillä menneet kissojen kastroinnit ja steriloinnit komplikaatioitta? Mites parantuminen kotona?

2 kommenttia:

  1. Abyt ovat myös valitettavan herkkiä rauhoittaville, ja olenkin ihan kauhuissani siitä. Olen lukenut useista nuorista ja terveistä kissoista, jotka eivät ole päässeet esimerkiksi hammaskivenpoiston jälkeen enää kotiin, erittäin surullista. :/ Hugoa ei ole vielä kertaakaan jouduttu rauhoittamaan, se on edessä vasta sitten kun on vielä muutama pentue tehty.. Jadea on sen sijaan jouduttu rauhoittamaan useaan kertaan.

    Jadella oli steriloinnin kanssa komplikaatio, enkä oikein enää muista tarkalleen mistä syystä se johtui, mutta haava tulehtui. Joko se johtui siitä, että Jade ylsi nuolemaan haavaa, tai siitä että yksi tikki jotenkin ei sulanut ja jäi ihon sisään. Tai sitten molemmilla oli osansa tapahtuneessa. Käytössä oli siis sulavat tikit, mutta kun haava jouduttiin avaamaan uudelleen (poistettiin märkää) niin lekuri laittoi sitten ihan normaalit tikit ja antoi isomman kaulurin niin hyvin meni. Parantuminen meni muuten kyllä ihan hyvin, Jade olisi halunnut hyppiä kaikkialle heti ensimmäisenä päivänä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, olisi kyllä kamalaa lähteä eläinlääkäristä ilman kissaa :( Burmilla on siis tuota samaa herkkyyttä kuin abyilla tai voi alkaa kertyä nestettä keuhkoihin nukutuksen aikana, tästä sain hiljattain kuulla.

      Maatiaskissani kastraatio sujui ongelmitta, mutta tämän sisko menehtyi sterilisaation komplikaatioihin, haava tulehtui... Jospa kaikki menisi hyvin Mochan kohdalla. Luulenpa, että keväällä viimeistään tavataan ell näissä merkeissä.

      Poista