- burmankissa
- siamilainen/itämainen
- thai (wichien-maat)
- korat
- japanin bobtail
- singapura:
Jostain syystä tämä singapura on sirolla olemuksellaan ja suurilla silmillään oikea söpöläinen ja luonteeltaan tyypillinen aasialainen kissa. Harmi etten yhtään yksilöä ole nähnyt ihan livenä, mutta seuraavalla Kaakkois-Aasian matkallani toivon näkeväni tämän ihan itse Singaporessa, synnyinseuduillaan. Singapura on julistettu Singaporen kansallisaarteeksi vuonna 1991, jolloin se sai viralliseksi nimekseen Kucinta eli rakkauskissa. Ihana nimi, joka tulee sanoista kucing = kissa, cinta = rakkaus. FIFe:ssä rotu tuli alustavasti hyväksytyksi 1.1.2013. Näitä taitaa Suomessa olla vain kourallinen, enkä netistä löytänyt yhtään tällä hetkellä toimivaa suomalaista kasvattajaa.
Siamilaisiin ja itämaisiin tutustuin aijemmin viime syksynä Orifame-kissalassa. Siitä juttua lisää TÄÄLLÄ. Mutta tulin siihen tulokseen etten voi ottaa niin aktiivista kissaa
ensimmäiseksi kissaksi ilman kaveria. Hieman myös mietitytti
siamilaisesta kerrottu luonteen ailahtelevaisuus, mielenosoittaminen ja
yhteen ihmiseen vahvasti leimautuminen...
Toinen haaveilemani rotu on burman ja siamilaisen risteytys tonkineesi. Tätä rotua ei harmikseni ole hyväksytty FIFe:n, joten tuontikissana tämän saisi muualta Euroopasta. Tonkineesi olisi ollut helppo valinta, kun pähkäilin burmankissan ja
siamilaisen välillä. Toivottavasti näitä nähdään jossain vaiheessa
enemmänkin Suomessa. Nättejä ovat:
 |
| Hyvin näkyy molemmat rodut yhdessä kissassa |
Viime kissanäyttelyssä joulukuussa näin livenä koratin ja kiinnostus tähän vihreäsilmäiseen ja hopeansiniseen thaimaalaiseen alkuperäisrotuun heräsi heti! Toisaalta tästä rodusta tuli ihan mieleen venäjän sininen.
Japanin bobtail peittosi Mochan joulukuussa tuomarin paras-arvostelussa. Luonteeltaan se vaikutti rauhalliselta ja viehkeältä, mutta en ole ulkomuodon takia kiinnostunut rodusta, koska tältä puuttuu häntä!
Vaikka Abessinialainen ja egyptinmau eivät ole aasialaisia kissoja, ovat ne myös käyneet mielessä... Voi, miten pystyn ikinä päättämään sen toisen kissan?! Seuraavassa kissanäyttelyssä helmikuussa täytyykin kiertää rotuosastoja ihan eri otteella ja kysellä kasvattajilta lisää. Mutta yhteistä näille kaikille edellä mainituille roduille on lyhytkarvaisuus, joka ominaisuutena viehättää ihan senkin takia, että kissan kaunis muoto ja lihakset näkyvät paremmin.
Jospa meille joskus tulee sittenkin vaan se toinen burmankissa, vaihtelun vuoksi ehkä vaan eri värisenä, mutta onhan se kiva haaveilla muistakin roduista :) Senpä takia olisi kiva kuulla muilta kissan omistajilta syitä siihen, miksi teillä on eri rotuisia kissoja? Mistä se kiinnostus juuri siihen omaan tiettyyn rotuun heräsi? Itselläni kun on kokemusta vain maatiaisesta ja näistä burmista:
 |
| Naamio-pantteri :) |
Chai-lai-kissalassa on ainakin aiemmin kasvatettu singapuria, eli kyllä Suomessakin kasvatusta löytyy tämän rodun osalta! Tonkineesiin en olekaan kovinkaan paljoa perehtynyt, mutta ainakin tuo kuva mikä sulla tässä on niin näyttää tosi kivalta, tosiaan molemmat rodut näkyy selvästi. Mua itseä viehättää myös lyhytkarvaiset kissat nykyään enemmän, mun mielestä ne on paljon kissamaisemman näköisiä kuin pitkäkarvaiset, vaikka kyllähän nekin tietysti söpöjä ovat! :)
VastaaPoistaMeiltähän löytyy tosiaan kahta eri rotua, kuten varmasti hyvin tiedät.. ;) Syy siihen on se, että silloin kun Jadea olin hankkimassa niin norjalainen metsäkissa oli mulle tuttu rotu enkä oikeastaan edes ottanut selvää muista roduista tuolloin, kun meillä oli aikaisemminkin ollut mettis. Toisen kissan rodun valinta olikin sitten todella vaikeaa, meillä harkittiin somppua, egyptinmauta, russia, ocicatia ja bengalia abyn lisäksi. Halusin siis aktiivisen rodun. Abyyn päädyttiin kun näin jossain näyttelyssä pienen abypennun kiljumassa kurkku suorana sturdin seinää vasten ja se oli mun mielestä niin söpöä, että päätös oli sen jälkeen tehty! :D Ja tuo päätös osoittautui kyllä täysin oikeaksi, enää en harkitsisi kyllä muuta rotua kuin abya, paitsi että sininen mettis mun on vielä joskus saatava, ehkä sitten eläkepäivillä kun on aikaa ja toivottavasti myös jaksamista harjailla ja imuroida enemmän.. :D
Joo, tuolla Chai-lai-kissalan sivuilla aijemmin kävinkin innoissani, mutta sain pettyä sillä heillä ei näy olevan singapuran kasvatusta tällä hetkellä. Tuo tonkineesi olisi tosiaan niin nätti, pitäisköhän itse alkaa pioneerityöhön Suomessa näiden osalta ;) Ei ehkä ihan näillä tiedoilla, tosin kasvattajakurssille voisin tulevaisuudessa mennä ihan vaan mielenkiinnostakin...
PoistaEn tosiaan sen valkoisen puolipitkäkarvaisen maatiaiseni jälkeen halunnut yhtä karvaista kissaa enää. Kaikki oli karvassa ja mustassa valkoinen karva näkyi aina niin ärsyttävästi, vaikka maailman paras kissa se oli muuten <3 Mochasta lähtee ihanteellisen vähän karvaa ja turkki on luonnollisesti ihanan helppohoitoinen ja silkkinen.
Singapura-kasvattajia on ollut useampikin, mutta kuulopuheiden perusteella äärimmäisen sukusiitetty ja pienellä geenipoolilla varustettu rotu on niin haasteellinen kasvattaa, että monet ovat lopettaneet sen vuoksi.
VastaaPoistaMeillä elelee nelivuotias mettis ja kaverina Pienpeto-kasvattajan thai. Thaikissaan päädyttiin laveamman geenipoolin perusteella (rotuunottoja Thaimaasta tehdään aktiivisesti) ja jo siamilaisestakin tutuksi tullut luonne. Vaikka mettiksellä ja thailla onkin rotuina ns.maantieteellistä eroa jo melkoisesti, niin nämä meidän pojat ovat kyllä tulleet toimeen varsin mainiosti. :-)
Singapura-kasvattajia on ollut useampikin, mutta kuulopuheiden perusteella äärimmäisen sukusiitetty ja pienellä geenipoolilla varustettu rotu on niin haasteellinen kasvattaa, että monet ovat lopettaneet sen vuoksi.
VastaaPoistaMeillä elelee nelivuotias mettis ja kaverina Pienpeto-kasvattajan thai. Thaikissaan päädyttiin laveamman geenipoolin perusteella (rotuunottoja Thaimaasta tehdään aktiivisesti) ja jo siamilaisestakin tutuksi tullut luonne. Vaikka mettiksellä ja thailla onkin rotuina ns.maantieteellistä eroa jo melkoisesti, niin nämä meidän pojat ovat kyllä tulleet toimeen varsin mainiosti. :-)
Voin tosiaan uskoa että Singapuran geenipooli on kovin kapea ja ilmeisesti syntyviä pentujakin tulee kerralla vähän.
PoistaThai olisi kyllä burmallekin kiva kaveri ja ulkonäkö viehättää tosiaan enemmän kuin tyypikäs siamilainen. Nythän meille on tulossa toinen burma uros kesäkuussa, mutta saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Pitäisi päästä tutustumaan thai-kissoihin ihan livenä :)