- burmankissa
- siamilainen/itämainen
- thai (wichien-maat)
- korat
- japanin bobtail
- singapura:
Jostain syystä tämä singapura on sirolla olemuksellaan ja suurilla silmillään oikea söpöläinen ja luonteeltaan tyypillinen aasialainen kissa. Harmi etten yhtään yksilöä ole nähnyt ihan livenä, mutta seuraavalla Kaakkois-Aasian matkallani toivon näkeväni tämän ihan itse Singaporessa, synnyinseuduillaan. Singapura on julistettu Singaporen kansallisaarteeksi vuonna 1991, jolloin se sai viralliseksi nimekseen Kucinta eli rakkauskissa. Ihana nimi, joka tulee sanoista kucing = kissa, cinta = rakkaus. FIFe:ssä rotu tuli alustavasti hyväksytyksi 1.1.2013. Näitä taitaa Suomessa olla vain kourallinen, enkä netistä löytänyt yhtään tällä hetkellä toimivaa suomalaista kasvattajaa.
Siamilaisiin ja itämaisiin tutustuin aijemmin viime syksynä Orifame-kissalassa. Siitä juttua lisää TÄÄLLÄ. Mutta tulin siihen tulokseen etten voi ottaa niin aktiivista kissaa
ensimmäiseksi kissaksi ilman kaveria. Hieman myös mietitytti
siamilaisesta kerrottu luonteen ailahtelevaisuus, mielenosoittaminen ja
yhteen ihmiseen vahvasti leimautuminen...
Toinen haaveilemani rotu on burman ja siamilaisen risteytys tonkineesi. Tätä rotua ei harmikseni ole hyväksytty FIFe:n, joten tuontikissana tämän saisi muualta Euroopasta. Tonkineesi olisi ollut helppo valinta, kun pähkäilin burmankissan ja
siamilaisen välillä. Toivottavasti näitä nähdään jossain vaiheessa
enemmänkin Suomessa. Nättejä ovat:
Hyvin näkyy molemmat rodut yhdessä kissassa |
Viime kissanäyttelyssä joulukuussa näin livenä koratin ja kiinnostus tähän vihreäsilmäiseen ja hopeansiniseen thaimaalaiseen alkuperäisrotuun heräsi heti! Toisaalta tästä rodusta tuli ihan mieleen venäjän sininen.
Japanin bobtail peittosi Mochan joulukuussa tuomarin paras-arvostelussa. Luonteeltaan se vaikutti rauhalliselta ja viehkeältä, mutta en ole ulkomuodon takia kiinnostunut rodusta, koska tältä puuttuu häntä!
Vaikka Abessinialainen ja egyptinmau eivät ole aasialaisia kissoja, ovat ne myös käyneet mielessä... Voi, miten pystyn ikinä päättämään sen toisen kissan?! Seuraavassa kissanäyttelyssä helmikuussa täytyykin kiertää rotuosastoja ihan eri otteella ja kysellä kasvattajilta lisää. Mutta yhteistä näille kaikille edellä mainituille roduille on lyhytkarvaisuus, joka ominaisuutena viehättää ihan senkin takia, että kissan kaunis muoto ja lihakset näkyvät paremmin.
Jospa meille joskus tulee sittenkin vaan se toinen burmankissa, vaihtelun vuoksi ehkä vaan eri värisenä, mutta onhan se kiva haaveilla muistakin roduista :) Senpä takia olisi kiva kuulla muilta kissan omistajilta syitä siihen, miksi teillä on eri rotuisia kissoja? Mistä se kiinnostus juuri siihen omaan tiettyyn rotuun heräsi? Itselläni kun on kokemusta vain maatiaisesta ja näistä burmista:
Naamio-pantteri :) |