sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kiipeilypuun pystytys talkoot

Näin talvilomien aikaan tuli sukuloitua Etelä-Suomessa. Olin yhden päivän reissussa ja kieltämättä hermostutti, että kuinkahan Mocha pärjää ihan yksikseen. Jos Mochalla olisi ollut kissakaveri niin olisin ollut yön yli reissussa levollisin mielin, mutta seuraan tottuneen sisäkissan yksin jääminen huolestutti, vaikka eihän kissa kuulema ymmärrä ajan kulua. Mutta silti... Kuivaruokaa latasin kahteen kuppiin, märkäruokaa vähän ja vettä  tietysti myös, vaikka löytyyhän tuolta olohuoneen akvaariosta 300l vettä, josta Mocha valitettavasti mieluiten käy juomassa, liekö tuo virtaava ja kalanmakuinen vesi sitten parempaa?

Sukuloin siis vanhassa kotikaupungissani Porvoossa ja kävin siellä ensimmäisen kerran ihan paikan päällä Peten Koiratarvikkeesta hakemassa Mochan kiipeilypuun. Kun palasin kotiin oli vastaanotto hellyyttävää ja kova äänistä! Heti kun sain oven auki, alkoi välittömästi mahdoton maukuminen ja juttelu, ikkunallisen välioven takaa kurkisteli innokkaana maukuvan Mochan pää. Voitte varmaan vaan kuvitella, miten ihanalta ja hassulta toinen näytti. Hyvä ettei tullut oven läpi! Ensimmäinen tunti meni silitellessä ja sylitellessä jatkuvasti kehräävää Mochaa, joka otti kaiken menetetyn ajan ja silitykset takaisin silmin nähden ilahtuneena. Seuraavaksi tietysti täytettiin ruokakuppi, vaihdettiin vesi, siivottiin vessa ja sen jälkeen päästiin itse asiaan eli kiipeilypuun pystyttämiseen:

Simppeli juttu, tuumasi karvainen assistentti
Kokoaminen oli Mochasta erittäin kiinnostavaa ja koska olin harvinaisesti yksin kotona kokoamassa puuta, niin parhaat hetket jäivät kuvaamatta koska molemmat kädet olivat luonnollisesti puussa kiinni.

Assistentti riensi paikalle tarkistamaan ohjeita...
Pahoittelut epätarkoista kuvista, mutta tunnelma on tärkein :) Jännitystä tilanteeseen loi se, että Mocha hyppi puoliksi kootussa puussa ja irti roikkuvilla tasoilla vähän turhan innokkaana ja suunta on tietysti aina ylös päin.

Aina oksalle ylimmälle!
Vihdoin sain puun valmiiksi, tuon ylimmän osan ja käsien väsymisen takia ei kuitenkaan kannattanut hermojaan menettää, sillä lopputulos lämmitti meidän molempien mieltä. Mocha maastoutuu kiipeilypuun tasoihin täydellisesti, eipä voisi enempää olla saman väriset Mochan turkin kanssa.

Valmista tuli!
Loppuilta tietysti meni ihmetellessä uutta kiipeilypuuta, leikittiin ja syliteltiin!

2 kommenttia: