Hienot kissat juovat...

...juomalasista:

...kylpyhuoneen lattian ja akvaarion lisäksi!

Tänään kissa-arjessa tällaista :D Loppuun vielä hassu videon pätkä samasta aiheesta:

Haastetaan mukaan Kissaklaani! Eli kuvaa 5 päivää kissa-arkea kuva/päivä ja haastetaan mukaan yhteensä viisi muuta blogia.

Ihania burmapentuja!

Sain kuvahaasteen Sinikilpikonnalta eli tarkoitus on kuvata viiden päivän ajan kissa-arkea ja haastaa viisi blogia päivittäin, tässä tulee ensimmäinen eli vierailin eilen Keski-Suomessa AuroraAustralis-kissalassa ihailemassa seitsemän pennun kissakasaa :D Huomaa emo kasan alla!

Täti myös hoitaa ja harjoittelee tulevaisuutta varten :)

Haastan Kissaämmän ellei haaste ole jo tavoittanut :)

Sijoituskodiksi?

Osa kasvatukseen käytettävistä kissoista asuu siis sijoituskodeissa. Koirapuolella tämä tuntuu olevan kissamaailmaa yleisempää. Blogin alkumetreillä jo kerroin kuinka meille tarjottiin lemmikkipennun lisäksi sijoituskissaa. Silloin tuntui etten ole sellaiseen vielä valmis ja haluaisin myös hieman tuntea ihmistä, jonka kanssa sitoutuisin tiiviiseen yhteistyöhön, sillä sijoituskotina toimiminen tietää säännöllistä yhteydenpitoa kasvattajaan. Siksi onkin tärkeää, että osapuolet tulevat hyvin toimeen keskenään eli "kemiat" pelaa ja ollaan samoilla linjoilla. Itselleni on tärkeää myös tuntea rotua ja olla kiinnostunut kasvatuksesta ja rodun standardeista, sillä sijoituskoti on myös osana viemässä valitsemaansa rodun kehitystä eteen päin, auttaen kasvattajaa työssään.

Sijoituskissa on siis yksin kasvattajan tai yhdessä jonkun toisen kanssa omistama jalostuskissa, joka asuu muualla kuin kasvattajan luona. Sijoituskissasta tehdään sijoitussopimus, jossa määritellään sijoituksen ehdot eli naaraskissan kohdalla pentueiden määrä/naaraan ikä johon saakka se on sijoitettuna ja uroskissan kohdalla astutusten määrä/uroksen ikä. Kun sijoitussopimuksen ehdot täyttyvät, siirtyy kissa sijoituskodin omistukseen. Sijoituksen ajan kasvattaja vastaa kissan kasvatuskuluista ja sijoituskoti kissan yleisistä kuluista, kuten ruoka, hiekka, rokotukset...

Moni kiinnostuu sijoituskissasta sen edullisemman hinnan takia. Usein sijoituskoti maksaa vakuusmaksun, joka on lemmikkikissan myyntihintaa pienempi, esimerkiksi puolet hinnasta, joka mahdollisesti palautetaan sijoitussopimuksen ehtojen täytyttyä. Sijoituskissa ei kuitenkaan ole ilmainen, eikä sillä tienaa. Sijoituskissan todellinen hinta on se aika, huoli, joustavuus ja tarmo jonka laittaa kissan hoitamiseen ja kasvattajan kasvatussuunnitelmiin sitoutumiseen.

Jos kiinnostuit, Kissaliiton sijoituskissa oppaan löydät TÄÄLTÄ.

Olen kuullut erittäin onnistuneista sijoituksista, mutta tietysti myös niistä ikävistäkin tilanteista, jossa kasvattajalla on hyvin tiukat ehdot ja näkemykset. Tai sopimuksessa sovitut asiat eivät toteudukaan, esimerkiksi kasvattaja ei osallistukaan siitosnaaraan ja sen pentujen ruokintaan/ hiekkoihin vaikka toisin oli sovittu. Toisaalta voi käydä myös niin ettei naaraskissa tulekaan tiineeksi tai ujon kollin astuminen ei onnistu.

Kissaliiton sopimus uroskissan sijoituksesta löytyy TÄÄLTÄ ja naaraskissan sopimus TÄÄLTÄ.

Täällä meillä on nimittäin kovasti harkittu josko Mochalle tulisi kaveriksi sijoituskissa, sillä olemme saaneet ehdotuksen harkita sijoituskollin ottamista. Eniten itseäni sijoituskissassa ja nimenomaan kollissa mietityttää tietysti kollitushaitat, kuten merkkailu ja kova ääninen mouruaminen. Naapuriin ei kuulema ole Mochan mouruilutkaan kuuluneet, että josko sitä uskaltais. Eikä kukaan perheestäkään ole valitellut Mochan yömouruamisesta. Jotkut kollit lakkaavat syömästäkin, koska on vain ne tytöt mielessä. Sijoituskodillahan on suuri vastuu kasvattajaa sekä kasvattia kohtaan, sillä yleensä sijoituskissa on ulkomaan tuontikissa tai pentueen lupaavin kissa, jonka kasvattaja haluaa pitää kasvatuksessaan. Kyseinen kissa voi olla todella tärkeää kasvatusmateriaalia, sillä se on tarkoin harkittujen vanhempien jälkeläinen ja usein kasvattajilla on pitkänlinjan suunnitelmia myös jälkeläisille. Tästäkin syystä olen onnellinen, että meille luotettaisiin tällainen tärkeä kissa! Nyt siis päätöstä tekemään...

Mocha on autuaan tietämätön palvelusväen suunnitelmista...

Ulkoilua viikon tauon jälkeen

Mocha joutui olemaan viikon sisällä kastroinnin takia eläinlääkärin suosituksesta. Tosin Mocha on päättänyt ulkoilla ulkonaliikkumiskiellon aikana omin päin eli aina kun silmä välttää, on Mocha pujahtanut oven raosta pihalle. Onneksi ei omaa pihaa pidemmälle ole vielä kertaakaan lähtenyt, mutta selkeästi tulee koko ajan rohkeammaksi.

Nyt pääsiäisenä päästiin taas vihdoin nauttimaan keväisestä ulkoilmasta ihan kunnolla, kun oli niin lämmin kelikin. Puolisoni on siitä ihana, että toteuttaa pienimmätkin toiveeni jos ne koskevat jonkin sortin nikkarointia tai askartelua etenkin Mochalle ja tällä kertaa kyse oli kissan juoksutusnarun prototyypin väsääminen aidasta aitaan Mochalle. Ja mitäpä me ei tämän rakkaan lemmikin takia tehtäisi :)

Toimii!

Aluksi Mocha pyrki koko ajan sisälle, mutta kun hoksasi, että toimintasäde on laajempi ja ulkoilu on kivaa, niin viihtyi ulkona aina vain pidempiä aikoja. Lähi aikoina teemme juoksutusnarusta päivitetyn ja vielä paremman version.

Ihanat auringonsäteet lämmittävät turkkia jo mukavasti

Kissan ohra

Mochakin pääsi maistelemaan ohraa, muttei sitä voinut kovin kummoiseksi ruohonleikkuriksi kehua. Lähinnä haisteli ohran korsia ja yritti maistella niitä ihmeissään. Ohra on ollut tarjolla nyt muutaman päivän ajan, mutta täytyy itse leikata se kohta lyhyemmäksi, jos Mocha ei sitä meinaa tehdä...

Jos innostus vihreää kohtaan on tätä luokkaa, niin taitaa jäädä Catit Gras Garden ostamatta. Eilen illalla Mocha kävi kyllä kampailemassa ruohoa siihen malliin, että hoksasi homman nimen. Kesän maistelun jälkeen ruoho maistuu varmaan luonnollisesti paremmin Mochalle sisälläkin.

Kesän kissanäyttely

Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä Mochan kanssa kissanäyttelyyn vasta kesällä, kun Mocha pääsee yli 10kk vanhojen kastraattien näyttelyluokkaan. Samaan näyttelyyn osallistuu todennäköisesti myös Mochan emo ja sisko. Mocha on saanut pentu- ja junioriluokasta EX1 arvostelut eli en ole kokenut tarpeelliseksi osallistua uudelleen samoihin luokkiin, koska parempaa arvostelua ei näistä luokista voi saada. Harrastuksenahan me tätä näyttelytouhua tehdään ja koska Mocha ei ole parhaimmillaan näyttelyissä, eikä oikein viihdy siellä, niin en viitsi stressata kissaa turhaan ja liian tiuhaan. Muuten tulisi käytyä varmasti useammin. Onkin ihana nähdä näyttelyissä kissoja jotka ovat siellä kuin kotonaan ja nauttivat saamastaan huomiosta.

Ilme kertoo kaiken :D

Kaksin aina kaunihimpi?

Tietenkin haaveissa on Mochalle kaveri eli se TOINEN kissa! Mielestäni Mocha tarvitsee aktiivisena kissana itselleen ehdottomasti kaverin, mutta mietityttää kuinka oikein ottaisi tulokkaan vastaan, koska on aina muiden vieraiden kissojen seurassa kova uhoamaan eli murisee, sähisee ja "jodlaa" jo ihan näin pentunakin. Burmakissan ystävät pentulistalla on tosiaan monta ihanaa burmakissanpentua etsimässä kotia, MUTTA olemme saaneet erittäin houkuttelevan ehdotuksen, jota tulee ehdottomasti ja vakavasti harkita ;)

 Tässä TOP10 lista joka puhuu puolestaan:

1. Ihminen ei voi korvata toista kissaa
2. Kissa puhkeaa kukkaansa vasta kun sillä on mahdollisuus toteuttaa lajikäyttäytymistään toverin seurassa
3. Kissat pystyvät antamaan toisillensa paljon sellaista mitä ihminen ei pysty, kuten pesemään toisiaan ja painimaan keskenään
4. Kissat antavat toisillensa turvaa sekä virikkeitä
5. Kissat pystyvät kommunikoimaan tavoilla joilla ihminen ei pysty
6. Ihmisen ja kissan yhteinen laatuaika ei vähene vaikka uusi kissa taloon tuleekin, ainoastaan kissan yksinoloaika vähenee
7. Kahdelta kissalta saat kaksinverroin hellyyttä <3
8. Kissa on onnellisempi kaverin kanssa -> saattaa vähentää mahdollisia käytöshäiriöitä
9. Kissan tottuminen toiseen kissaan on yksilöllistä, toiset kissat melkein halaavat kumoon uuden kaverin ja toisilla kestää sähinäkautta hetken ennen kuin hyväksyvät uuden tulokkaan
10. Kaksi kissaa menee siinä kuin yksikin, mutta toki toinen kissa tarkoittaa tietysti kaksin verroin rahan menoa, kaksin verran töitä ja tuplasti huolta! Tähän on varauduttu...

"Kissa on kuin suklaa, on vaikeaa olla ottamatta toista... tai kolmatta".

Veljesrakkautta, Mini-Mocha vasemmalla :) Kuva: Tove Karhu

 Oliko riittävän hyvät perustelut :D

Piilosta

Kissat ja pahvilaatikot...

Kevään vihreää!

Meiltä ei löydy enää ainuttakaan huonekasvia, sillä karvainen hortonomi on vetänyt kaikki kasvit matalaksi. Kevään ja auringon innoittamana oli pakko saada kasvattaa jotain vihreää:

Puutarhuri ja sokeriherneet

Näitä olisi tarkoitus lisäillä vaikkapa salaattiin, mutta voi olla että kasvatan nämä ihan sadoksi asti, saapa nähdä... Ihmettelen itseasiassa etteivät herneenversot ole kiinnostaneet Mochaa tippaakaan, vaikka kaikki huonekasvit on katkottu ja pureskeltu huolellisesti. Kissanruohon voisi siis laittaa pian kasvamaan, se saattaisi vaikkapa maistuakin ja pääsiäisenä vaan pari tipua sekaan ja täydestä menee! Ja tietysti se perinteinen versio eli kissanruohon kasvatus lautasella, jolloin märehtimisen seurauksena multapaakut ovat tietysti aina ympäri taloa, tosi kiva... Tuleepahan imuroitua tiuhempaan :)

Ihana Mocha!

Tänään on kulunut tasan viikko Mochan kastroinnista ja kyllä huomasi jo heti seuraavana päivänä, että poitsun on kevyt juosta. Nyt todella huomasin eron leikkaamattomaan Mochaan, sillä leikit eivät ole maistuneet Mochalle ollenkaan yksin tai leikittäessä lähes kolmeen kuukauteen eli siitä saakka kun kollittelu alkoi puoli vuotiaana. Ihmettelinkin, että onko Mocha masentunut, sillä kun sitä koitti leikittää, ei se kiinnostunut ollenkaan.

Nyt on matotkin rullalla :)

Kastrointia seuranneena päivänä Mocha leikki jo ihan täysillä Herra Hakkaraisen kanssa, vieritteli palloja ja leikki nahkahiiren kanssa. Katselin äimistyneenä Mochan touhuja ja tietysti otettiin höyhenhuiska esiin. Ilokseni Mocha olikin leikissä täysin mukana ja viiletettiin peräkkäin pitkin asuntoa! Takaa-ajo leikkejäkin ollaan taas leikitty, perässä juoksijan roolit välillä vaan vaihtuivat eli onnistuu kummin päin vaan, Mocha juoksee onnessaan edellä korvat luimussa :)

Taasko kuvaat?!

Voinkin todeta näin viikon jälkeen, että Mocha on taas ihana oma itsensä <3

Kissan ikä

Kissojen ikä on neljä kertaa ihmisen vastaavat vuodet, lapsuudessani puhuttiin yleisesti vielä seitsemästä vuodesta ja silloin jo ihmettelin, että taitaa seitsemän olla vähän yläkanttiin. Löysin vieläpä tällaisen hienon taulukon kissojen iästä verrattuna ihmiseen vastaavaan ikään. Ensimmäisen 1½ vuoden iässä kissa ikääntyy nopeammin kuin 4 vuotta verrattuna ihmisen vastaavaan ikään, kuin sen jälkeen eli tulee sukukypsäksikin hyvin aikaisin, riippuen tietysti myös rodusta.

Maailman vanhin kissa on jopa 39 vuotias! Kissan keskimääräinen ikä pyörii siinä 15 vuoden hujakoilla. Mutta uskon että ihan samoin kuin ihminenkin, myös kissatkin elävät tulevaisuudessa pidempään, johtuen ihmisten lisääntyneestä tiedosta koskien kissan ravitsemusta, jolla voidaan jo ennalta ehkäistä mahdollisia sairauksia. Myös kissojen sairauksista ollaan paremmin perillä ja omistajat ovat valmiita panostamaan kissoihinsa ja hoidattamaan niitä yhä paremmin.

Meillä siis asuu taulukon mukaan teini-ikäinen juniori ja siltä todella vaikuttaakin: pentuajan päätön hölmöily on jäänyt pois ja hormoonit ovat heränneet. Eräänä päivänä muuten huomasin, että Mochalla on kollin aknea leuassa, kuin mustapäitä, jotka lähtivät kyllä rapsuttelemalla pois.

Tämän esiteinin lisäksi meillä asuu myös kolme muuta... Onneksi Mocha ei paukuttele ovia, ainoastaan niitä kahvoja :)

Mochalle toivon tietysti myös pitkää ikää, ensimmäinen kissani eli hienoon 18 vuoden ikään, enkä olisi vieläkään antanut sitä pois. Ihmisen vastaavassa iässä 88 vuotiaaksi! Yhtenä päivänä, tässä ihan hiljattain, kutsuinkin vahingossa Mochaa edellisen kissani nimellä. Ihme etten ollut tehnyt sitä jo aijemmin...

Asuukos teillä teinejä, keski-ikäisiä vai vanhuksia :)

Arkistojen kätköistä

Selasin Mochan pentukuvia pitkästä aikaa, tässähän alkaa tulla taas ihan pentukuume :) ja Burmakissan ystävät ry:n pentulistalta löytyykin monta kotia etsivää ihanaa burmapentua...

Söpöläiset! Pikku-Mocha sisarustensa keskellä :) Kuva: Tove Karhu

Eläinlääkäri reissu

Kävimme siis eilen tapaamassa eläinlääkäriä kastroinnin merkeissä. Mochan pentupaketissa tuli kissanhoito-ohjeet kasvattajalta, näissä oli mm. mainittu, että burmankissa tarvitsee vähemmän nukutusainetta kuin muut rodut. Tämän takia jännittikin, että Mochan kastrointi sujuisi turvallisesti. Pysyin eläinlääkärin huoneessa huoneessa koko operaation ajan. Tuntui hullulta kun Mochan silmät olivat auki koko nukutuksen ajan ja niihin laitettiinkin kosteuttavaa silmägeeliä, jotta silmät eivät kuivuisi.

Kun oli valmista Mocha käärittiin tuomiini fleeceviltteihin ja kotona Mocha saikin heräillä vilttien alla lämpöisessä, turvallisesti lattiatasolla. Silmien liikkeistä huomasin kuinka poitsu kohta alkaa heräillä ja kun laminaatti lattialla alkoi kuulua napinaa, arvasin että nyt ollaan hereillä. Mocha reppana hoippui koivet ristissä aivan pissasta märkänä, oli tullut pissat "housuun" eli vilttiin sisälle. Hätä oli kova, eivätkä jalat kantaneet ja samantien tuli iso lätäkkö lattialle. Mocha heräili pikkuhiljaa tämän jälkeen ja geeli silmissä tuntui ärsyttävän eniten, koitti kovasti pestä sitä pois. Ja koska koko kissa oli aivan märkä pissasta oli Mocha pakko pestä varovasti sienellä varoen peräpäätä, se onnistuikin hienosti hieman tokkuraisen kissan kanssa. Nyt turkki onkin ihanan pehmeä ja raikas.

Nälkä Mochalla oli todella kova, koska ennen nukutusta kissan tulee olla syömättä 8 tuntia ja tähän päälle vielä ne nukutustunnit. Mocha söi neljä normaalia annosta märkäruokaa muutaman tunnin sisällä, enpä olisi uskonut että mahtuu koko kissaan edes sen verran ruokaa! Peräpää näyttää siistiltä ja Mocha saikin kipulääke- ja penisiliinipiikin jo eläinlääkärissä, joten yökin sujui rauhallisesti. Tänään onkin jo leikitty kovasti, hyvältä näyttää!

Miehuus lähti, mutta nyt on kevyt juosta :)

Ihana kevätaurinko

Mocha paistatteli viikonloppuna takapihan terassilla ihanassa auringonpaisteessa. Lampaantaljan päällä oli hyvä ja lämmin köllötellä. Aurinko tosiaan lämmittää jo reippaasti, Mochan turkkikin oli aivan kuuma, kun kävin silittelemässä kultasilmäistä pikku nautiskelijaa.